Skandaalivaroitus!

tähän väliin hemmetisti mutinaa kirjoittamattomuudesta ja kaikkia yleispäteviä selityksiä sille, miksen ole muistanut muistaa teitä! Sorgen. Ollaax kavrui taas?

Juu-u. Writer's block päällä, big time. Jotenkin haluaisi keskittyä kaikkeen muuhun kun tässä koneella pönöttämiseen. Niinku esim. treenaamiseen. Ja sit kai vähän lisää treenaamiseen. Ja sit ehkä viä vähän?

Jaa mikskö mä ny horisin jostain skandaalista? Nyt kyllä pissitte housuihinne siellä, mutta uutisluontoiset asiat ne taitaa olla hyvä heti alkuun ilmoittaa, etten pidättele teitä jännityksessä enempää.

1) Kisatouhut saavat jäädä muille. Mä oon tainnu kasvaa sen elämänvaiheen yli niin reippaasti, että parempi näin. Tämä päätös on tehty jo aikoja sitten, mutta mukautumiseen on mennyt aikaa. ÖÖÖÖ. Kuukausia? Ja ei, kyse ei ole vastahakoisesta päätösestä, vaan on tarkkaan punnittu ja harkittu. Sitten kun tulee se fiilis, että harrastus alkaa syödä niitä alkuperäisiä motivaattoreita ja kääntyy sinua itseäsi vastaan on mun mielestä ihan fiksua puhaltaa peli poikki. Perus junttipuntti ei enää maittanut, lenkki ei maittanut, kisakipinä hävisi *puff* taivaan tuuliin ja kaikki F:llä alkava alko suoraan sanottuna vistottamaan (bloggerissakaan en oo käyny herran aikoihin, kun ei vaan yksinkertasesti enää kiinnosta :D). Tuli todettua, että ei sillä dieettiräpeltämisellä tuu hullua hurskaammaksi tai autuaammaksi. Tärkeintä on toimiva ja TERVE kroppa ja urheilun ilo (tämä on se kaikista tärkein)! :)

2) Sen jälkeen kun oon tehnyt kisaamattomuuspäätökseni olen myös luonnollisestikin laittanut hetkeksi valmennussuhteen katkolle - toistaiseksi tosiaan. Never say never ja niin edelleen... Tää oli se ehkä jäätävin päätös, joka oli pakko tehdä :D Mutta kyllä se tarvihee myös meikäläisenkin opetella syömään itsekseenkin ilman lappuja. Ja kun nyt ei tavoitetta enää sen kummemmin ole, en kokenut enää tarpeelliseksi pistää euroa jos toistakin hommaan, jolle ei vaan ole käyttöä tässä elämäntilanteessa. Huisia!

3) Kisaamattomuuspäätöksen jälkeen oon antanut itselleni luvan urheilla FIILIKSEN MUKAAN. Ja kyllä vaan, veri se vaan vetää Poltteen suuntaan päivä toisensa jälkeen! Nyttemmin ongelmaksi on lähinnä muodostunut se, että en malttais pysytellä pois, koska siellä ny vaan on kivaa! Haastavinta tällä hetkellä siis onkin suunnitella treenit niin, että väliin tulee myös palauttavia päiviä ja myös niitä omia heikkouksia vahvistavaa spesiaalitreeniä. Ja kyllä - mä käyn myös salilla edelleen. Vähemmän kuin ennen, mutta täsmäisku-periaatteella!

Siis faktahan on, että mä olisin ennen saanu peehalvauksen, jos joku olis vilauttanutkaan mulle niitä kamalia koululiikunnan traumatisoimia liikkasalin voimistelurenkaita tai sanonu, että mää hillun rautapallukoitten kanssa tekemässä vattalihaksia hullun kiilto silmissä (täältä pääsee katsomaan miltä tämä kidutuskammio näyttää: http://www.poltesali.fi/virtualtour/). No way in hell, not gonna do that! Mutta kappas vaan, hah hah ja hoh hoh - oon aiheuttanu itselleni about jännetupentulehduksen klikkaillessani vimmatusti omiin varauksiini sitä ja tätä ja tuota ja kaikkee sellasta mitä oon aina vihannu. Keskivartaloa? KYLLÄ KIITOS! Tasapainoharjoittelua? Juu tänne heti! Toiminnallinen harjoittelu = SUUUUURI RAKKAUS! Nykyään meen ilman ennakko-odotuksia lähestulkoon mihin tahansa mihin mun osaamiseni riittääkään, en oo suostunut enää pelkäämään sellasia asioita, joita oon ennen pelännyt.

Hirveästi on parannettavia osa-alueita. Keskivartalo on varmaan numero uno, koska se pettää mulla kaikista helpoiten. Tasapaino on ihan yhtä hanurista. Liikkuvuudesta en taida sanoa yhtään mitään; kyllähän te nää perusbodarit tiedätte (Kerttu tiätty on poikkeus, mutta Kerttu nyt on muutenkin yli-ihminen. Terkkui vaan! :D). Ja jotenkin sitä on kyllä todennut omat vajavaisuutensa ja sen, että vaikka niitä (hypertrofisella treenillä kasvatettuja) lihaksia on, niin ei niillä hemmetti tee YHTÄÄN MITÄÄN, jos ei tiedä miten niitä käyttää! :D nimim. "Jaa punnerrus vai? Ai staattisia? JAAHAS!"

Tällä hetkellä toiminnallinen harjoittelu on ollut lähinnä sellanen märkä rätti päin pläsiä - hyvällä tavalla, tietenkin; sitä on tajunnu, että sitä kroppaansa on treenannu vähän niinku tyhjää varten. Jotenkin se maailma ei vaan ole enää mua. Mä haluan tuloksia, mitattavissa olevia tuloksia ja sitä, että jokaikinen treeni on ihan erilainen ja koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan! Yllätyksellisyyttä, itsensä ylittämistä jokaikinen päivä. Ja mikä parasta; eipä paljon tarvi miettiä onko sun käsi ny oikeessa kulmassa ja menetitkö juuri jännityksen lihaksesta jiiänee. En mää kaipaa insinöörijumppaa, kun haluan aivot offille ja pistää vaan usvaa putkeen.

Uusi asia myös tässä treenaamisessa on ryhmässä tekeminen. Mähän oon vankkumaton ryhmäliikuntavihaaja since forever, enkä edelleenkään lähtis pomppimaan ja hyppimään peruskuntosalitunnille musan tahtiin. Yks kaks koli neli ja kaik yhdes koos! Mai ääs. Poltteella tehdään ryhmässä, mutta kukin tekee oman suorituksensa oman tasonsa mukaan. Ohjaajat auttaa ja kannustaa (ja heittää pässiläppää, tiedätte kyllä kun ootte käyny Laurin tunnilla! :D) ja fiilis muutenkin on tosi kannustava koko ajan - ei kyräilyä, vaan kunnon rautanen meisinki! Ja trust me; siellä ei kyllä kukaan ehdi kattomaankaan toisen immeisen suuntaan, kun siinä itekin on täysi työ ja tuska oksennusta niellessä ja hikikarpaloita silmistä karkottaessa. Oon tainnu jokaikisen treenin jälkeen todeta periminttumaiseen tyyliin "Hyiiii helvata", mutta rakastanu jokaikistä hetkeä kun on haastanut ja ennen kaikkea ylittänyt itsensä. Tätä lisää!



Tältä on tuntunut liikunnan kanssa viimeks varmaan sillon kun aloittelin saliharrastusta armon vuonna 2007. Kuus vuotta sitten! Sillonhan mä roikuin salin kahvassa kuudelta aamulla intoo piukassa, joko pääsis jokojoko ja sitte hinkattiin sitä kuntopyörää tunti ja vähä heiluteltiin painoja vartti :D Olipa ranggaa treeniä!

Uusi laji-intohimoni on vahvasti juurtunut myös kroppaani jatkuvilla domseilla. Mun kroppa tuntuu täysin erilaiselta mitä salitreenin jälkeen - ne fiilikset on loppuneet jo vuosi sitten. Joka paikkaa kivistää, sellasiakin joiden en tienny ees olevan olemassa. En tienny, että kylkiluitten väliinkin voi sattua?! :D Olen yös erittäin onnellinen siitä, että pitkästä aikaa myös vatsalihakset toimii. Huonosti, mutta toimii kuitenkin!

Seuraavat askelet viekin sitten On Ramp -kurssille ensi maanantaista lähtien. Neljän viikon tehopaketti edessä, sittenhän mä osaan tehä jo ainaski kakskytä leukaa ja kuuskytä rinnallevetoa, eiks niin?

Sellasta meille tänne. Viimeiseksi visaisin kysymys teille lukijoille; mitäpä luulette, mikä on meikäläiselle tällä hetkellä vaikein ja inhottavin liike, jonka tekemiseen en vieläkään taivu? Arvauksia kehiin! :D


4 kommenttia:

  1. Mun on pakko kyllä hinautua sinne poltteelle joku päivä!
    T:Suvi,ryhmäliikunnan kammoksuja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan, sää sovit sinne kyllä kun nyrkki silimään!

      Poista
  2. Arvaan kyllä täysin sen perusteella mitä muukki sanoo aina inhoavansa - burpee?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!