Kesä yksillä, syksy toisilla - ja bodausta!

Bodausta tahi ei, syksy se vaan väistämättä tulee. Kesään on mahtunu kauheesti kaikkee ja vähän vähemmän toisia juttuja. Kauheesti ihania aamuja ja kauheesti hääsuunnittelua ja vähän flunssaa siellä sun täällä, vähemmän hötkyilyä paikasta toiseen ja vähemmän stressaamista. Kesälomalla tehdään kuulkaas uusia ihmisiä!

Kesän tukkamuotia.
Jotenkin sitä on elänyt ihan erilaista, vapaata elämää. On tehnyt juuri sitä mikä on huvittanut ja jättänyt ne
asiat tekemättä mitä ei oo yksinkertaisesti hotsittanu tehdä - löytänyt taas tekemiseensä sen mielekkyyden ja kohdannut ne jutut joita arvostaa. Töihinpaluun jälkeen on päivät täyttyneet - noh, töistä. Aika rankallakin kädellä. Nyt on sellanen tilanne, että teen kahta työtä, joista ensimmäinen on kokopäivätyö ja toinen on teoriassa osapäivätyö, mutta näyttäytyy sellasena, johon tarvis tuhrata melkein kokonaisen päivän verran aikaa kerralla :D Eli toisin sanottuna, ei oo ainakaan vapaa-ajan vietto-ongelmia! Duunit sinänsä muistuttaa aika paljon toisiaan, mutta kohderyhmä ja scopet on vaan eri. Jälkimmäisestä tykkään huomattavasti enemmän, koska porukka jonka kanssa teen töitä (Team SportLife) on maailman ihaninta ja parasta ja mikä parasta; jakaa saman intohimon meikäläisen kanssa! <3

Takaraivossa on myös jyskyttäny varmaan jokaikinen päivä ajatus blogiin kirjoittamisesta, mut arvatkaas kuinka vaikeeta se on ku pitää taukoo?! Ja mitä pidempään taukoilee, sitä vaikeemmalta se kirjottaminen alkaa tuntua :D Huuuuuh.

Päivät on olleet kiireisiä ihan joka saralla ja oonkin antanut itselleni AIKAA palautua rankasta keväästä ja kesästä rauhassa ilman että tarvii pissiäkään mihinkään fitnekseen liittyvään päinkään (lue: enpä pahemmin oo ees jaksanu lueskella blogilistaltani mitään treeniblogijuttuja. Paitti tuttujen, mut se onkin sitten ihan eri asia!). On puhdistanu ilmaa aika MUIKEESTI! Tauko kaikesta on tehnyt ihan oikeasti terää. Eli päivän opetus: kun tökkii, töki takas!

Multa jo vähän kyseltiinkin, että miltä on tuntunut palata taas "offille" (mä nykyään karsastan tätä käsitettä vähäsen, koska ei se oo mikään offi. Se on normaali rytmi ja tapa elää, ei mitään erikoista) ja jonkunlaista raporttia omista fiiliksistä. Faktahan siis on, että siitä offille siirtymisestä on jo tovi jos toinenkin enkä enää oikein edes muista millasta sillon dieetillä oli! :D Kai se aika hauskaa ja mukavaa oli? Homma luisti ja rullas eteenpäin hurjaa vauhtia ja kroppa alkoi miellyttää viikko viikolta enemmän. Nyt kun oon kerennyt jo mättämään hiilaria nassuun ihan vaan muutaman viikon, niin kyllä se kroppa on miellyttänyt taas vähän eri tavalla. Dieetin loppumetreillä oli littana ja lättänä ja laiheliini; fiilis, jota ei oo koskaan ollut, mut nyt on taas muhkut ja pahkurat löytäneet tiensä tämän neidin kroppaan. Ja siis tarkotan joka puolelle :D Painoahan nyt ei kamalasti ole tullut, vähän päälle neljä kiloa kaikkinensa, joista niistäkään en jaksa stressata. 67 ja rapiat on ihan hyvä paino meikäläisen 165-senttiseen runkoon! Vaatteet ei edelleenkään kiristä muutakun selästä ja olkapäistä, joten elättelen toiveita että oon saanu ees vähän lihaa rätkytettyä tähänkin vinkuheinärunkoon :D

Ruokavaliota on taas muutettu ja oon saanut tosiaan lisää hiilareita mukaan. OMMMNOONMMMOM banaaniaaaaa! <3 Riisiä ja pastaa samoin vedellään. Leivät jätettiin yksissä tuumin pois kokonaan, kun meikäläisen kiukkupussipuoli ei tykänny enää leivästä ilman voita. Parempi siis ilman kun vähän ja huonosti, eiks nii - hyvä logiikka? :D Aamulenkeille oon edelleenkin koettanut vääntäytyä ainakin kolmesti viikossa ja ihan hyvin se tavoite onkin täyttynyt, vaikkakin täytyy myöntää että nää pimeet ja märät syysaamut ei oo kyllä yhtään meikäläisen juttu. Mielummin sitä kääntää kylkeä kotona ja tuhisee tyynyyn vielä muutamat unet. Tosin onpahan tässä tullu jo todettua, että se on kyllä pakko päästä lenkille tai muuten on känkkäränkkäpäivä ja sillonhan ei sitte Erkkikään (terkkuja vaan Epulle! :D) jaksa meikäläistä paljon kattella. Joten paree vetää vaan ne lenkkarit jalkaan ja lähteä köpötteleen nii vältytään turhilta damageilta!



Kesän kävin taas bodailemassa Pyynikillä Classic Gymillä Timpan hoteissa. Siellä on kyllä huippukiva käydä, kun saa rauhassa treenata ilman että kukaan pälisee mitään turhaa välissä ja saa olla omissa oloissaan. Jotenkin sitä myös arvostaa sitä käyntiaikojen joustavuutta, kun magneettikortilla pääsee 6-23 välillä aina treenaileen. Fasiliteetit kunnossa eikä hinnatkaan päätä juurikaan huimaa; taitaa olla Tampereen halvin? Kai? :D No eniveis, tällänen rauhaton sielu kun oon niin nyt on aika hypätä seuraavaan kelkkaan. Jotenkin on kesän aikana alkanut pohtia notta miltähän se krosfittaamine tuntus? Arvasitteko jo? Aikeissa on vaihtaa salia Nekalan Poltteelle, jossa voikin sitten harrastaa jo vaikka ja mitä sen perus junttipuntin lisäks! Eilen mm. tirskuin nurkan takana, kun Poltteen täytti apinalauman mölinä. Toiminnallista harjoittelua sekin ja mää salaa vähän olisin halunnu mukaan rapsutteleen kainaloita! ;D No ei kai, vitsit vitseinä. Punttiahan siellä pystyy myös vääntämään ja ilmeisesti siellä vielä ollaan syksyn aikana laajentamassa vielä lisää punttipuolta, joten tää on oikein hyvä uutinen. Ja olihan siä ny hyväkuntosen näköstä viriiliä sakkia!

Matiltakin sain siunauksen harrastaa crossfitiä nyt tämän pari kk puntin ohella mitä on aikaa ennen kevään kisadieetin alkua. Päivämäärähän lyötiin jo lukkoon ja meikäläisen koitos numero dós alkaakin sitten 11.11. Crossfitiähän ei sitten taas dieetin alettua pysty tekemään, koska kroppa ei palaudu tarpeeksi. Eli se on sitten punttiapunttia ja lenkkiälenkkiä taas luvassa, perussetti :) Vatsamakkaraa tässä edelleenkin hellitään silkkihansikkain ja toivotaan että se on saanut nyt tarvittavan ajan vetäytyäkseen. We'll see about that!

Päivärytmiini tulee myös nyt muutos. Treenit siirretään olosuhteiden pakosta aamuille. On ruvennut käymään kroppa sen verran ylikierroksilla myöhäisten iltatreenien takia, että se on vaikuttanut jo uniinkin. Kun ei taho iltasin nukuttaa, vaan kroppa puskee hikeä ja ajatuksia pitkälle yhteentoista-kahteentoista asti. Ja tämähän ei käy päinsä, kun aamusin pitää kuitenkin aikasin herätä lenkille ja töihin. No worries, aamutreenaaminenhan sopii myös meikäläiselle oikein hyvin! En oo sitä tyyppiä, joka valittaa ettei aamusin voi treenata kun verensokerit on niin alhaalla. Sehän on kuitenkin bullshittiä; sähän treenaat edellispäivän ruuilla, jotka on varastoituneet sun lihaksiin! Tämäkin homma on ihan täysin omasta korvienvälistä kiinni :)

Muutosta tulee nyt syksyllä myös jääkiekon muodossa. Se on meinaan niin, että tuo meikäläisen avokki aloitti pelaamaan kolmosdivarissa jääkiekkoa taas muutaman vuoden jälkeen. No, määhän oon tunnetusti hemmetin hyvä lätkävaimo, joten tulen myös tänä kautena pönöttämään about joka viikonloppu jäähallissa (onneks ei enää tarvihe pestä lätkäkamppeita, sehän se on varsinaista nannaa!). Toimitsijana tai katsojana. Ja siitähän minä tykkään, koska jääkiekko se nyt vaan on niin ja jääkiekkohallin sulotuoksut tuo kodin mieleen <3
Note to self: vaikka onkin vasta syyskuu, sää kyllä tarvit jo ne villasukat ja tumput, pipoa unohtamatta!


- - - - - - - - -

Blogin jatkamista oon pohtinut monena iltana... Toisina iltoina tuntuu, että mää en kyllä jatka tätä enää ollenkaan, kun eihän ny ketään kiinnosta lukee meikäläisen "heräsin aamulla, kävin vessassa ja olin töissä, väänsin vähän rautaa ja tulin kotiin"-postauksia, mut sit taas toisaalta... Aikamoinen osa teistä lukijoista onkin tietääkseni ihan allekirjoittaneen tuttuja ja ystäveitä, joten miksi ei kirjottaisi niistä asioista? Toisaalta oon myös miettinyt blogin linjausta; miten paljon ja mistä ylipäätään kirjottais, kun nyt elämässä on paaaaaaaaljon muutakin kun pelkkä POTAUS. Niinku esim. Ne Häät. Mut hyi, hääblogi? Kuka hullu sellasia lukee?! (ja tässä välissä oon -kröhöm- HILJAA ja nostan käteni myöntymisen merkiksi. Mää luen. Ja inhoan niitä :D) Ei kai teitä kiinnosta lueskella siitä kuinka mun sulho on maailman paras ja ihanin ja rakastan sitä ylikaiken maailmassa ja oon niiiiiiiiiiin rakastunut (tuokaa ämpäri!) ja tänään ostettiin sitä ja tätä ja tota ja pitäskö ne nyt maalata pinkix ja VOI VITSI KU MORSIUSPUKUAKAAN EI LÖYDY? :D

Sitähän minäkin. Eli jos Juuri Sinua kiinnostaa joku tietty osa-alue, niin pistäkeehän kommenttia tulemaan! :) Minttu on nyt ihan ymmällään siitä mihin suuntaan blogiaan voisi kehittää!

No joo, fiktiota tahi faktaa nuo edelliset kertomukset niin sen kerron, että me harrastetaan myös liikuntaa yhdessä Villen kanssa. Viimeks mm. opeteltiin maastav... eiku hidasta valssia. Luitte oikein. Oon niin katu-uskottava!

Hallivarustus.



4 kommenttia:

  1. No et varmasti lopeta! Mua ei suoraan sanottuna hääjutut ihan hirveesti kiinnosta, mut hää-Minttu on kuitenkin paljon parempi kuin ei-yhtään-Minttua! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, se tuli niin pontevasti sieltä että kai mun on pakko jatkaa! ;D Ja lupaan, että koitan tsempata nyt jatkossa taas tän kirjoittelun kanssa!

      Poista
  2. mä ainaski oon kovasti odottanut sun paluuta blogistaniaan, ja kannatti <3 mä kyllä tykkään ihan kaikesta mistä kirjoitat, koska kirjoitat niin lennokkaasti omalla tyylillä ja viljelet sellaista huumoria joka puree ainakin muhun ja aina kun luen sun juttuja niin mua vaan hymyilyttää koko ajan! älä vaan lopeta bloggaamista!

    mun puolesta saat kirjottaa vaikka niistä ällösöpöistä häistä tai sitten rautajutuista, ihan sama! luen kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää oon kyllä yllättynyt, että lukijamäärä ei oo yhtään huvennut, vaikka en ookaan just kerran päivässä kirjoittanut! :D Se on kyllä kivaa, että "vähempikin Minttu" riittää. Ei tuu kato sellasta inflaatiohommaa!

      Ja siis faktahan on, että mitään ällösöpöhääjuttuja EN kirjoita, TODELLAKAAN :D Hahahahahha! Saatte siis jatkossakin lueskella rautajuttuja varmasti!

      Poista

Kiitos kommentistasi!