Kakkukuu... eiku dieettikuulumisia!


 Ei kait siinä. Kiteyttää aika hyvin tämänhetkiset fiilikset. Joutunu taas muutamaan kertaan miettiä että miksi mä haluan KILPAILEMAAN. Miksei se riitä, että vaan harrastaa omaksi ilokseen, miksei urheilla voi mukamas ihan muuten vaan?

Allekirjoittanut höntyilijähän ei siis koskaan, NEVÖEVÖ, ollu millään lailla kilpailuhenkinen. Mulle on aina riittäny se, että olen juuri oma itseni ja tehnyt parhaani. No okei, en ehkä ihan aina oo pistäny kaikki halkoja uuniin, mut 90%:sti kyllä. Just tämän seikan vuoksi tämä projekti EI saa jäädä kesken, koska ne tiet on nähty aiemminkin. Tää vedetään loppuun asti hei! :) Ja vaikka päässä nyt on pyörinytkin noita hemmetin rassaavia antimotivaattoreita, niin en mä kyllä oo kertaakaan matkan varrella ihan aikuisten oikeesti miettinyt projektin lopettamista. En ees sillon pari päivää sitten, kun istuin aamulenkin jälkeen hemmetin väsyneenä ja kiukkusena sohvalle odotteleen aamupuuron pimahdusta ja totesin Villelle kylmänrauhallisesti, notta "tää on kyllä täysin idioottien hommaa". Tottahan se on. Ja mää oon ihan mielelläni kylmänviilee idari. COOLNESS 8)

Ja vastaus kysymykseen yllä: kyllä, urheilla voi ja PITÄÄ ilman määränpäätä. Just sen takia, kun se vaan nyt on yksinkertasesti niin kivaa :) Ja kyllä, myös aamulenkeistä voi nauttia, haha! Sen ajatuksen turvin oonkin nyt jatkanut eteenpäin, sillä edessä on enää kymmenen (?) viikkoa kisadieettiä ja sen jälkeen saan harrastaa hommaa ihan just niin paljon ja ihan kuinka haluan! Triathlonin ainaski vetäsen, se on vissi. Enkä muuten saa p***ahalvausta aamulenkillä, jos se syke nyt nouseekin lähemmäs 140:tä. Aion NAATISKELLA!

 Elkääkä nyt siellä pohtiko, että digaakohan toi tsubu vielä siitä mitä se tekee. Kyllä nautin ja tykkäänki viä. Rakastan edelleekin aamulenkkeilyä ja vielä lujemmin rakastan raudan heiluttelua. Mitään parempaa ei pysty housut jalassa tekeen! Mutta tietyllä tapaa emansipoitunut Minttu kaipaa sellasta tietynlaista löysäruuvisuutta, mitä ei kisadieetillä ole. Piste. Ei ole. Ei edes vaikka olis häät tai mitkä. Olet kisadieetillä, piste. Mutta katse horisonttiin, siellä se jo näkyy! KÄÄK!

Itse kisaamiseen liittyvät ajatukset alkaa pikkuhiljaa myös nostaa päätään ja sen huomaa omassa yleisfiiliksessä. Kroppa tuntuu joka päivä erilaiselta ja fiilis omasta pärjäämisestä vaihtelee todella paljon. Toisina päivinä sitä on ihan kuiva känttylätty ja sitten toisina päivinä sitä onki muhkee beibe. Jälkimmäisiä tosin on ollu harvemmassa nyttemmin, sen takia oonkin koettanut vältellä peiliintuijottelua. Homma tehdään miten valmentaja käskee ja jätetään ne spekuloinnit sitten sille ajalle, kun oikeesti jotain jo näkyykin sen lämmikkeen alta. Ihan turha vaivata pientä päänuppiaan epäolennaisilla asioilla, tulee vaan turhaa kuormaa.

Teitä nyt kuitenkin kiinnostaa ihan kylmät faktatkin meikäläisen dieetistä, joten tässä olkaa hyvät:
  • Treeniä on tällä hetkellä viidesti viikossa - tämä on ainoa muutos, joka dieettisabluunaani on tullut. Aiemmin treenasin jalat yhtenä päivänä viikossa, mutta nyt jaettiin taas kahteen, kun ei enää kreisijunttauksia pysty tekemään. Treenit kulkee edelleenkin ihan huippuhyvin ja paikat saa edelleen kipeiksi, hikeä riittää. Treenipainot eivät ole laskeneet ja joissakin liikkeissä jopa nousseet, vaikka elopaino onkin laskenut :)
  • ... tosin jalkatreeni tökkii. Taas. Joko meikäläisen jalat on vaan niin hemmetin killissä, että ne muka-hapottaa heti tai sitten korvien väli hapottaa ennen kinttuja ;D Motivaatio ja taistelutahto joudutaan kaivamaan pistolapiolla jostain maan uumenista jokaikinen kerta, kun on jalkatreeni edessä. Tosin faktahan on, että sain nyt myös kevyellä viikolla etureiteni niin hakattuun olotilaan, että kyllä siellä taitaa ihan fysiologisestikin olla pienimuotoisia palautumisongelmia... :D
  • aerobista teen kuudesti viikossa tasasykkeisinä aamulenkkeinä á 60 min. Tämä on mulle ehdottomasti se mieluisin tapa harrastaa aerobista, sillä aamulenkit on vaan puhdasta rakkautta! Alkuun aloitettiin neljällä, kaksi lisää taisi tulla tuossa nelisen viikkoa sitten. Intervalleja ei ole vielä ohjelmassa (muutamaa vapaaehtoista testirundia lukuunottamatta) ja ihan hyvä niin; nekin tarvii sen tietyn beast-moden päälle, jota ei kyllä täältä suunnalta tällä hetkellä löydy yhtään :D

  • kaloreista ei oo edelleenkään hajuakaan, mutta villi veikkaus on n. parin tonnin pinnassa. Leipää saan syödä edelleenkin (ja sitä vetelenkin ihan intoo piukassa; kaurasydämen lisäksi on löytynyt nyt myös Rieskaa nautittavaksi. REALiakin oon oppinut syömään, ennenhän se ei maistunu muutakun puulta...), mitään muutoksia ei oo tarvinnut tehdä, kun paino putoaa tasasen tappavaa tahtia viikko toisensa jälkeen. Makroista älkää edes kysykö, en tiedä. Olen todennut, että mitä vähemmän lasken omia makroja ja kaloreita niin sitä pienempi houkutus soveltaa. Soveltamisessakin voi kapsahtaa katajaan aika helposti, kun ei ihan kaikkea tiedä kuitenkaan mitä Guru tietää :)


  • paino huitelee nyt siellä 65,9 kg:n tietämillä. Vielä on hemmetisti matkaa, mutta onneksi on sitä aikaakin. Tosin ei tuhottomasti, joten täyttä höyryä se on pakko painaa jokaikinen päivä ja viikko, tähän ei ole hyvä tyytyä.
  • unta riittää ja saan nukuttua tosi hyvin (mitä hikoilultani ennätän :D). Kroppa ei onneksi enää illalla käy ylikierroksilla ja saan hyvin rauhoitettua illan vaan lepoa varten.
  • ainoa mikä huolettaa on nahka, iho. Tuntuu että se ei vetäydy mihinkään. Tällä hetkellä kun sormella tökkää alliin niin reidessä hölskyy, noin niinkun about suurinpiirtein... :D I think you get the point? Että kiitos vaan oma rakas kroppani; tiedän että olen laiminlyönyt sinua 26,5 vuotta elämästäni ja antanut sinun venyä, mut eiks nyt vois antaa vähän siimaa ja KIRISTYÄ TAKAS? Et olis niin pitkävihasta sorttia, ethän...
  • all in all, homma pelittää ja toimii juuri niinkuin pitääkin. Minttu kiristyy, pinna ei ja vielä hymyilyttääki kaupanpäällisiks. Hyvä diili kaikinpuolin! :D
Ja vielä todettakoon, että oon löytänyt itsestäni uusia puolia tässä matkan varrella. En tiennytkään, että haluan isona kakkuleipuriksi tai ainaski vähintään kahvilan tai suklaakaupan pitäjäksi? Jos nyt vielä mietitään ja katotaan tota uranvaihtoa sitten dieetin jälkeen? ;D


Näillä mennään! Ja jos haluat kuulla lisää ja pysyä ajan hermolla, niin muistahan logata itsesi Minttu-channelille Twitterissä. Taidan olla nykyään paljon innostuneempi tosta twiittaamisesta; 140 merkkiä on just passeli pituus tämänhetkiselle aivotoiminnantasolle ja sen ulosannille :D Eli vi hörs senare!


Tunnisteet: , , ,

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)