Jussin kanat ja muita seikkailuja

Mää oon niiiiin täynnä jo kaikkia juhannus-blogientryjä! Ääää, en jaksa kertoa teille enää mun juhannuksesta,  en jaksa kuullakaan enää sanoja kokko, jussi, naku-uinti, superkuu, vihta ja seittemän kukkaa. Onneks ollaan takas rutiinissa kiinni, jussi oli ja meni!

Juhannusaaton kunniaksi
punaset pökät jalkaan ja uudet
Supernovat kun vanhoista alkaa
jo nakit nauraa <3

... ei vais, täällä ollaan, hengissä edelleen ja kyllä mun puolesta se juhannus voi olla ensikin vuonna :) Arvasittekin jo varmaan, että meikäläisen juhannus oli rauhallinen ja seesteinen ja tyyni kaikin puolin? Ei kauheesti rimpsattanut, kun Ville oli töissä juhannusaaton. Päätin ottaa sitten kaiken ilon irti ja vetäsin taas kerran sellasen setin salilla että ette tiiäkkään! Männä viikon olis voinut mun puolesta ristiä samoin tein "Minttu ja onnellisten sattumusten sarja"-viikoksi, koska kaikki loksahti yksinkertasesti niin hollilleen kun vaan voi loksahtaa. Voitin Villenki Yatzyssa, joka tietty on mun meriittilistalla ykkösenä!

No joo, let's get back to the business. Perjantai. Takareisipäivä. Etureidet edelleenkin hellinä maanantain etureisisessioista. Kyllä vähän jänskätti lähtee sotkemaan pyörällä kohti salia, mutta urheasti läpi kuolemanhiljaisen Tampereen downtownin vei matka (jo toistamiseen aamulenkin perään) ja yllätyksekseni oli juhannusaattona salilla jopa neljä muutakin. Oho :D No, kyllä sitä sai silti onneks rauhassa vääntää yläkerrassa ylhäisessä yksinäisyydessä... Rautaa tuli taas lisää lähestulkoon kaikkiin liikkeisiin; SJMV kulki jostain syystä ihan törkeen hyvin, leveestä prässistä puhumattakaan! Istumakoukistukset oli jostain syystä yhtä siirappia, joten ei lisää painoa näihin :) Jäätävä soija!!! Mähän olin tietty viksuna laittanu uusvanhat Maikkelsonin pökät jalkaan (vihdoin ja viimein kun näissäkin se XS jo sujahti jalkaan repimättä - jos repii, peppu vilkkuu <-- FAKTA) ja jossain treenin tuoksinassa katsahdin peiliin sillä seurauksella, että aloin räkättään näylle joka siellä odotteli; JÄÄTÄVÄ PiHi!!! Uusi kriteeri siis jumppapöksyille; ei saa näkyä länttejä, kun hikoilee, haha! Olipa helppo siinä vääntää leveetä prässiä ja -kyykkyä, kun kaveriksi tuli myös PeHi... No, onni onnettomuudessa, kuten sanoin; yläkerrassa ei ollu ketään meikämannen lisäksi, joten tästä selvittiin. Ja on muuten tasan tarkkaan varma, että en laita niitä pökiä enää muuhun ku venyttelyyn! x,D

Vielä kun kaikki oli hyvin ja PiHi
vain urbaania legendaa...

Treenit edessä, homma on hallussa! :D

Kotiin takas sotkien... Matkalla sain huippuidean taas vähän leipoa, joten äkkiä koira kainaloon ja lähi-Siwaan, vartti aikaa sulkemiseen! Nykyään tuntuu tosi vaikealta olla vaan paikoillaan, koska sitten alkaa tehdä mieli syödä. Piti sitten keksiä sijaistoiminto(ja) ja pistää taas tehosekoitin laulamaan! :) Perjantaina tuli siis residenssimme pakastimeen täytettä appelsiini-daimjuustokakun ja mustikka-valkosuklaamuffareitten muodossa. Seuraavalla leipomuskerralla vois toki tehdä ne taikinat sitten ihan vaan yksinkertasena, ettei meidän pakastin räjähdä kun joutuu raukka käymään ylikierroksilla kaiken ton pakastamisessa... (siis mikä tää "ei se normitaikina riitä kuitenkaan mihinkään"-juttu oikein on? Mun on näköjään ylivaikeeta tehdä näitä pikkupiperrysleipomuksia vähemmän kun tuplana...) No, totesinpa taas kerran, että kaupan muffinssivuoista ei oo mihinkään (vinkvink, sellasen Ihan Oikeen Muffinssivuokajutun voisin haluta vaikka joululahjaksi!), kun 75% pläjähti littaniksi ja leveiksi. Varsinainen jauhopeukalo! Juustokakku sentään kuulemma onnistu ja maistu sille mille pitikin, eikä se pahaltakaan näyttäny (kerron sitten toiste miten mun marmorointi onnistui, tikahdutte muuten tässä vaiheessa... :D)

Että niinkin railakas juhannusaatto täällä Mansessa! Rauhassa sai aamujollottelut tehdä ja rauhemmassa reenit päälle. Kyllä Minttu tykkää!

Noni, sitten tulikin lauantai. Vilpertti tuli töistä aamulla ja suunnattiin heti suoraan Classic Gymille taas reenaileen. Tällä kertaa olkapäitä ja ojentajia. Vähän alkuun hirvitti että nykkö se ketoosi pisti pakan sekasin, kun jo lämmittelysarjoissa pisti sellaset hapot jyllään, että huh huh, mutta ei onneks tarvinnutkaan vähentää painoja yhtään. Meni itse asiassa taas vähä enemmällä mitä viimeks :) Hyvää settiä, kiitos!

Ja sanokaa mitä sanotte, mutta mä kyllä varmaan kohtapuoliin vaihdan taas Classicille takasin... Pienenpieni hairahdus Fressin/Sykkeen puolella on opettanut taas arvostamaan asiakaspalvelun laatua ihan erilailla ja se on valitettava tosiasia, että ketjusaleilta ei hyvää sellaista vaan yksinkertaisesti saa. Harmi sinänsä; Sykkeen laitekantahan on lähestulkoon yhtä laaja kuin WFC:llä, mutta nou kän duu. Enkä mää ny ihan hirveesti niitä loitontajia ja lähentäjiä kaipaakaan ;D Enkä ees alota paasaamaan kuntosalien siisteydestä, kun sen nyt pitäis olla ihan itsestäänselvyys. KAIKKI kuntosalit (myös ne karseelle ammoniakille lemuavat soijaluolastot) pitäis olla edes jonkunlaisessa järjestyksessä ja painot paikoillaan. Huomaa konditionaali. Ja yleensä ne onkin, logiikka toimii käänteisesti; mitä truu-potarimpi oot niin sitä vahvemmin ymmärrät että MIKSI ne painot laitetaan paikoilleen kun on omat hommansa tehnyt. On varmaan kaikkien kuntosalietikettien ykkönen.

Peittäkää verkkokalvonne - Mökki-Minttu
is in da house! Siinä se Röllö ny o. Jaloissa
on vielä tuhannesti duunia, mutta kyllä
ne sieltä lähtee!

Niin joo, se lauantai! Treenin jälkeen otettiin pikasesti eväät kainaloon ja lähdettiin kaveripariskunnan kanssa mökille naapurikuntaan. Pidempää reissua ei olis kyllä jaksanutkaan tehdä, sen verran oli lahna olo. Mökkireissu meni maatessa ja lukiessa ja aurin... juu ei, mökissä oltiin. Saunottiin ja ajoissa nukkumaan <3

Mun surullinen "palatusateria". Ei tiatooka hiilareista.
Mut onneks on kuitenkin Villen tekemät Maailman Parhaat
Lihapullat pelastamassa paketin.

Back to the office.

Sunnuntaina koitti pikkuhiljaa arki. Kotiuduttiin mökiltä iltapäivällä ja pistettiin vihoviimesetkin rempasta muistuttaneet kamat pakettiin (lue: siivottiin ja järjestettiin taas kerran kaaoksen vallassa oleva kellarikoppi ja vietiin uutta tavaraa juuri poisheitetyn tilalle). Olo illalla oli kun onkimadolla ja poikkeuksellisesti vasta puoli yksitoista pehkuihin päästessäni huokasin syvään. Se on uus viikko ja vanhat kuviot taas edessä! Rutiinit rauhottaa ja arki rullaa painollaan. Maanantaiaamun virallisessa punnituksessa oli pläjätäny painoa pois -1,5 kiloa, joten eteenpäin mennään. Ketoosi toimii ja edelleenkin on hyvä fiilis! Kohtapuoliin lähdetään koittamaan miltä selkäfileiden hakkaus tuntuu. Hyvältä kai niinkun ennenkin; some things never change :)

P.S. Tänään vetäsin päälleni 34-koon nahkatakin, kun 36 oli iso. HOW WEIRD IS THAT! Goodbye lycra ja elastaani, hello leather lover (ilman mitään sana-assosiaatioita sitten toi viimenen)! Voisin samoin tein kääntää postini Lilliputtilandiaan!

Uudet treenipökät. Ei näy läpi eikä oo PiHiä.
Arvatenkin Niket.

P.P.S. Oletteko jo kuulleet, että Google Reader lopettaa toimintansa 1.7.? Jos ette, nyt tiiätte. Että hopihopi, käykeehän lisäämässä Rauta Rusetille vaikkapa sinne teidän hienoon Bloglovin'-accountiin, suora linkki löytyy blogin vasemmasta palkista :) Ja muistattehan, että Blogloviniin voi tuoda kaikki Google Readerin blogit kerralla, joten lukuluettelosi ei mene hukkaan!

P.P.P.S. Joku ehtikin jo kysellä, että mitä ketoosille kuuluu. Kerrotaan nyt vielä muutamalla sanalla; hyvää :) Sunnuntaina oli aikamoinen jysäri aamulla herätessä, mutta laantu aika pikaseen päivän mittaan, väsymystä senkin edestä, mutta vaan sunnuntaina. Edelleenkään en kärsi mistään ketoosille tunnusomaisista jutuista, vaan olo on tosi energisoitunut ja nälätön. Tosin päässä on ihan ilmiselvästi alkanu vähän suhista, mutta se nyt on ollu tuloillaan jo muutenkin jonkun aikaa, joten sitä ei lasketa ;D Mahakin toimii ihan erilailla kun viimeksi, joten eihän mulla oo tässä hätäpäivää!

Näytä pala (ja harakanvarvassormet)!