Selkäongelmia ja vierailuvisiitti

Heipparallaa!

Pieni tauko on tullut blogiin. On meinaan takana sellanen pöljä viikonloppu, että huh huijakkaa... Muistanette varmaan, että mulla oli jokunen kuukausi takaperin selässä se hermopinne, joka veti vasemman jalan ihan jökkiin ja joka oli kiusana aika pitkäänkin? No, heräsin perjantaiaamuna siihen, että tällä kertaa vetelänä ja tunnottomana oli oikea jalka. Ei kai siinä, ei auttanu muutakun levätä ja nappasta vähän särkylääkettä naamariin. Mulla oli taas viikonlopuksi vaikka ja mitä ohjelmaa suunniteltu, mutta yllättäen nekin joutu perumaan, kun kävely oli mitä oli ja selkä ei oikein halunnut suoristua, kävin aika hitaalla (se nyt tuskin yllättää enää ketään? :DD). No, ei voi mitään - näitä tulee. Taas syy soitella Mr Panulle...

Eilen alkoi tuntua jo jokseenkin normaalilta (rasti seinään, mä melkein odotin että tää jatkuis ainakin keskiviikkoon. Eli kiitos Ville ihan huippukuppauksista!), joten käytiinkin sitten riipasemassa Vilpertin kanssa yhteistreeni - ja villikorttina ihan tuntemattomalla salilla vielä! :D Ohjattiin siis Hopeanuoli Herwood Gymin pihaan ja ihmeteltiin siellä hetkonen paikan tarjontaa - ei oo muuten varmasti Tampereella toista salia jossa olis yhtä paljon kaikkea! Herwood Gym kuulemma laajentaakin vielä ensi kesänä, joten nykyisellään aika tiuhasti asetellut laitteet saa vähän enemmän tilaa. Mesta oli aikalailla samanhenkinen kun esim. Powerhouse Gym; äijämeininki ja paikat vähän rempallaan, rautaa ja valinnanvaraa riitti. Eli aikalailla mun paikka (miinus huono musiikki, mitä taas PHG:llä sai kuunnella ihan tarpeeks :D).

Päivän teemana oli negatiiviset toistot ja sillä vedettiinkin sitten läpi titsit ja kädet. Rintatreeni ei ny ottanu oikein tuulta purjeisiinsa, mutta ojentajat ja haukkarit sai kyllä kelpo tuntemukset päälle... Romu olkapää mikä romu, ei sille mitään mahda. Ihmeellisesti lähti taas puskemaan omia reittejään, vaikka kuinka koetti stabiloida. Hyviä vinkkejäkin Villeltä sain, mutta ei ne näköjään menny ihan takaraivoon ja toteutukseen asti... :D

Eniveis, kädet olikin sitten tuttuun tapaansa kunnon pumpissa lähtiessä. Eikä siihen kyllä tarvittu juuri mitään, kun liikkeet tehtiin vähän eri tavalla; haukkareille taidettiin tehdä kolme negatiivista sarjaa kässäreillä istuen ilman kääntöä ja perään toiset kolme sarjaa hammereita istuen myös. Ja tätähän tietysti edelsi dippivehje ja ranskikset taljassa suoralla tangolla (mutkatanko puuttu, toim. huom.!!!). Loppuun vielä kevyet (joopa joo......) olkapääpumppailut sivuvipareilla; pitkää sarjaa ja puolen minuutin palautukset. Ropisi muuten siihen tahtiin nyt perille, että hikikarpalot nousi ohimoilla loppuvaiheessa aika tasaseen tahtiin.

Fläsäahdistus.
Jotenkin sitä toivois, että se 22 viikkoa olis edes puolivälissä!

All in all, tuli todettua että negatiivisilla leikkiminen koko treenin ajan ei oo mun juttu noin niinkun mentaalipuolella. Tarvitsen normaalin treenirytmin ja negatiivisia toistoja vain mausteeksi aina silloin tällöin. Treeni tuntuu löysältä ja temmottomalta, jos kaikissa liikkeissä ylikorostetaan sitä eksentristä vaihetta. Tämä nyt tietty hyvää vaihtelua välillä kropalle kun saa uudenlaista ärsykettä, mutta lemppariksi tuskin tulee nouseen ikinä... :D

Se siitä, uusia tuulia kohti, viikko 2 alkoi juuri. Viime viikon pudotussaldo oli -2,5 kg, joten mieli on hyvä.


4 kommenttia:

  1. Kultanen Minttunen kyllä on HABAA! <3 TSEMPPISTÄ!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haban määrä on suhteellista ja kuvakulmasta kiinni. Sitä ei ole... :D

      Poista
  2. Jeah, hyvä Minttu! :) Typerä juttu toi selkä - lähetän parantavia ajatuksia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, selkä nyt vihottelee enemmänkin ja poseeraus on ihan yhtä tuskaa alaselkäni kanssa. Mr Panu auttaa mobilisoimaan, kun nyt jostain löydetään... Rahaa? :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!