Tytär opettaa äitiä

No kyllä nyt kelepaa taas alotella uutta viikkoa, kun on viikonloppu levätty. Semisti. Torstaina reenattiin jalkoja ja perjantaina olikin sitten lähtö kotia kohti Iittalaan vierailulle katsastamaan perheen viimeisimmät tapahtumat. Kyllähän siinä riitti huisketta, kun pistin heti tohinaksi kotonakotona ja siivosin, istuttelin kukkia, kävin riehumassa koiran kanssa takapihalla - aktiviteettia siis riitti. Opastin myös omaa äitiä kohti terveellisempää elämää, sillä tavoitteena hänellä on tiputtaa kymmenen kiloa ennen leikkaukseen menoa. Kovasti painotin sitä seikkaa, että ylipainon karistaminen ei ole pienen hetken kestävä projekti eikä motivaattori saa olla lääkärin määräys, vaan halun ja palon pitää lähteä omasta sisimmästä, jotta tulokset ja elämäntapa pysyy.


Oman äidin kohdalla olen käynyt jonkunlaista taistelua, sillä jo ikääntyneen ihmisen liikuttaminen ja motivointi saattaa välillä olla hyvinkin haastavaa. Miettikääpä liikkumisen huvittavuusastetta, kun kaikki vaivat estävät tehokkaan liikkumisen tavalla tai toisella? Polvet pettää, henki ei  kulje, pyörryttää... Kappas vaan - kyllä se täytyy kuitenkin ymmärtää, että edellä luettelemani vaivat johtuvat ihan vain ja ainoastaan ylipainosta, osa tekosyitä. Ja nyt päästäänkin sitten siihen pisteeseen, jossa pohditaan sitä kumpi tuli ensin, muna vaiko kana? Eli mistä aloittaa?

Ihan ensimmäisenä lähdetään siistimään ruokavaliota. Äiti on perusesimerkki siitä miten syödään väärin; kunnon ruoasta vähän kaloreita ja siitä iänikuisesta napostelusta ja iltaherkuttelusta paljon kaloreita. Säästetään siis väärässä kohtaa. Kehotin äitiä heittämään kaloritaulukoillaan vesilintua ja valitsemaan helpomman tien; kuuntelee ja tekee. Ei enää paperista kalorilaskentaa, tervetuloa helppo elämä! Äidin ei tarvitse tehdä muutakuin mitä käsketään, aivojumppa jätetään muille. Ruokavalion noudattaminen on varsin helppoa, kun takana on vahva tahtotila ja halu päästä tavoitteisiin. Se mikä osoittautui hyvinkin haasteelliseksi olikin selittää mitä on hiilihydraatit, mitä proteiinit ja mitä rasvat ja miten kukin kropassa vaikuttaa. Tämän tukemiseksi väännettiin rautalankaversio ja piirrettiin taulukko. Kalojen ja leipien kuvat pysynevät paremmin mielessä... Se jääkaapin oveen ja menoksi! Liikaa ei toki kerralla sovi informaatiota antaa, mutta pienissä paloissa faktaa tukemaan motivaatiota on aina hyvä. Äiti suu mutkalla katseli kuinka paljon ruokaa koneeseen laitetaan ja ihmetteli, että voiko ihan oikeasti laihtua syömällä. Kyllä voi ja pitääkin.



Liikuntaa lisätään vähitellen mukaan - sellaisia lajeja, joista emo tykkää. Vesijuoksu ja uinti on tehokkaita lajeja polvivaivaiselle, sauvakävelyyn on hankittu jo uudet paremmat sauvat, sopivia lenkkejä lähipiirissä on mietitty. Kuntosalikortti vielä hankintaan ja johan alkaa mammakin olla eri ihminen. Lueskelin tuossa viime viikolla hyvin tätä aihepiiriä koskevan bloggauksen Ketjureaktio 2.0 -nimisessä blogissa. Mielenkiinnolla odotan lisää entryjä tuohon Liikunta on lääkettä -kirjoitussarjaan, sillä henkilökohtasesti oon hyvin vahvasti sitä mieltä, että liikunta auttaa moneen vaivaan ja pitäisi ehdottomasti olla ensisijainen hoitomuoto helpoimpiin selvästi ylipainoon rinnastettavissa oleviin sairauksiin. Entisenä jos jonkinmoisena vaivaisena on ollut ilo huomata, että säännöllinen liikunta on vienyt kropasta lähes kaikki entiset ylipainon aiheuttamat terveydelliset ongelmat. Sinänsä ei siis se lääkärin ainainen "sun pitäisi pudottaa muutama kilo" ei ole ihan tuulesta temmattu sanonta, vaan siinä on myös vinha perä, joskin edelleen painottaisin tässä suhteessa sitä liikkumista, en sitä painonpudotusta itsessään. Myös ylipainoiset voivat liikkua ilman että liikkumisen perimmäinen tarkoitus on painon pudottaminen, vaan sen tulee olla terveysaspektista katsoen nimenomaan ensisijaisesti omasta hyvinvoinnista huolehtimista.

Personal Trainer -uraani pikkuhiljaa aloitellessani olenkin kokenut, että tärkeintä on painottaa sitä, että asiakas omaksuu liikunnallisen elämäntyylin osaksi arkeaan ja osaa arvioida ruokansa sisältöä, viedä opettamiani asioita käytäntöön kaikissa tilanteissa. Niinkuin joku viisas joskus totesi, Personal Trainerin tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Siinä vaiheessa kun voin todeta asiakkaani omaksuneen terveellisen, aktiivisen, itseohjautuvan elämäntavan voin taputtaa itseäni olkapäälle ja kehua hyvästä työstä. Joidenkin kohdalla tämä vie puoli vuotta, toisten kohdalla oppimiskaari on huomattavasti pidempi, monia vuosia. Lohdullista kyllä, kaikki pääsevät maaliin ennemmin tai myöhemmin. Se miten maaliintulon jälkeen käyttäytyy; pitääkö itseään voittajana vai suhtautuuko kuljettuun matkaan "tulipahan tehtyä"-asenteella, ratkaisee. Voittajat kokevat onnistuneensa ja haluavat jatkaa voittajina, suorittajat jatkavat matkaa kunnioittamatta kuljettua matkaa ja päätyvät sohvan pohjalle. Kaikkien onneksi oman suhtautumisensa voi päättää itse.



Mulla olikin sitten tarkoituksena käydä lauantaiaamuna treenauttamassa yksi asiakas Hämeenlinnassa, mutta kappas vaan kun virtuaalikalentereihin ei voi koskaan luottaa ja olinkin sitten vääränä päivänä liikenteessä - sunnuntainahan tuon piti olla. Pienimuotoista ketutusta ilmassa läksin sitten perjantaina ajelemaan takas kohti Tamperetta. Lauantaina piti sukuloida 5-kymppisten merkeissä, mutta kotona sairastettiin, joten jäätiin kotiin. Kävin vierailevana tähtenä sitten Elixialla Onkiniemessä, kun lauantaina oli  WFC:n kansoittanut Fitfarmin PT-päivät. Onkkarin Elixia oli ihan passeli paikka perustreenaamiseen, mutta ei siellä kyllä ärinämurina-treeniin ulota, kun taustalla soi pilipalit ja panhuilut :D Passeli rinta-ojentajatreeni, mutta ei maata mullistavaa.

Sunnuntaiaamuna sitten nokka kohti Hämeenlinnaa uudemman kerran. Sadekeli oli kamala ja hurjastelijat liikenteessä - varsinaista taistelua päästä ehjänä perille vesiliirtojen ja kaahareitten kynsistä. No, perillä oltiin ajoissa ja vedettiin asiakkaalle kiertoharjoittelutreeni, kun oltiin ensin katsottu läpi oikeat suoritustekniikat. Vallan passeli ensimmäinen treenikerta, ensi kerralla laitetaankin sitten jo nelosvaihdetta silmään ;) Illalla olikin sitten vielä jos jonkinmoista ohjelmaan, kun olin ensin nukkunut piiiiiiiiiitkät päiväunet toipilaan vieressä. Lepohetket on yhtä tärkeitä kuin treenaaminenkin, senhän varmasti jo tiedätte?

Kaiken kaikkiaan oli hyvin vilkas viikonloppu, mutta tosi mieluisten hommien parissa. Tästä on hyvä lähteä kevennetylle viikolle.

Liikunnallista viikkoa kaikelle kansalle - haastan teidät motivoimaan yhden ihmisen liikkumaan kerran tällä viikolla. Lajivalinta vapaa :) Kenet sinä aiot haastaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!