Norsu posliinikaupassa (huutakaa buu)

Päevöö että pätkähti!

Johan on ollu taas tapahtumarikas viikko! En taida muista enää puoliakaan siitä mitä on tapahtunut, joten saatte lyhyen ja ytimekkään recappauksen niiltä osin mistä on ees joku haisu:

• rakastuin hapankaaliin ja tungin sitä lähes joka paikkaan
• löysin kaupan hyllystä tomaattimurskaa, joka sopii myös ketoosi-ihmisille (<3)
• totesin, että alan olla aerobiselta kunnoltani jo ihan oikeesti sellasessa tikissä, että voin melkeen kutsua itteeni jo urheilijaks (tässä välissä alkas jo vähä poltella ne puolimaratonit, hitsit!!!)
• valvominen ei sovi allekirjoittaneelle; lauantain häähumu (onnea A ja S!) aiheutti sunnuntaille sellasen kooman, että en muista koska viimeksi olis ollut. Ja meninhän mä nukkumaan kuitenkin "jo" puoli kahdelta...
• kävin kynsihuollossa pistämässä väriä kynsiin - kyllä se Maarit vaan osaa!
• virallistettiin uusi yhteistyökumppani, josta oon aika fiiliksissä!

No, oli mulla sitten kuitenkin ihan asiaa tunnisteella "näinkin voi vitness-pimatsulle käydä". Homman nimihän on se, että meikäläisen kisat siirtyivät ensi keväälle. Homma lyötiin vihdoin lukkoon monen viikon pohtimisen jälkeen eilen ja nyt olo on jokseenkin huojentunut ja iloinen :)

Syy kisojen siirrolle on aika yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä; oon kai ihan ansainnut uuden lempinimeni Elefanttinainen. En ehkä kokoni puolesta, mutta nahkani koon puolesta kyllä :D Toisin sanottuna siis en olisi millään ehtinyt kursiutua kokoon kisoihin tämän kymmeniä vuosia kaltoinkohdellun nahkapukuni kanssa, vaan se vaatii nyt ilmeisesti aikaa ja extra-efforttia ja hellyyttä. Sen lisäksi, että seuraavat puoli vuotta kulutan kuorintojen, kuivaharjauksen ja loputtoman rasvaamisen parissa (terkkuja Body Shopille, kassavirtanne megalomaaninen piikki on meikäläisen käsialaa!) niin seuraavan puoli vuotta pyhitän myös treenaamiselle ja lenkkeilylle ihan yhtälailla kuin ennenkin :) Nothing changes ja projekti jatkuu muutamalla extra-twistillä.

Enkä suostu olemaan tämän asian vuoksi missään nimessä surullinen, pikemminkin päinvastoin! Mieli on nyt todella korkealla, kun ei enää tarvi leikkiä sitä "juupaseipäsehkäkohtakuitenkinmuteikuitenkaanoonkokunnossaneljänviikonpäästä"-leikkiä, vaan päätös on tehty ja se on hyvä päätös se. Kropalle annetaan aikaa ja päälle stressilomaa. Iho-asia on kuitenkin myös sellanen, johon ei allekirjoittanut pysty enää millään tavalla omilla toimillaan vaikuttamaan, joten minkä takia prässätä ja kiristää hampaita, kun ainoa asia joka helpottaa on aika? Miksei sitä kropalle antaisi, jos se sitä vaatii? Ja trust me, tätä kysymystä oon miettinyt jo jonkun aikaa. Että miksei? Se ei kuulkaas ollut helppoa, mutta erittäinkin tarpeellista, jotta nyt tiedän tasan tarkkaan tehneeni oikean valinnan.

Fitness-touhuissa hyvin usein näkee sitä, että ei osata kuunnella omaa kroppaa ja päätä ja ajetaan itsensä TODELLA äärirajoille. Äärirajoillehan toki lajin parissa joutuu vääntymään sehän nyt on selvä, mutta täytyy kuitenkin muistaa se, että jääräpää saa (ja pitää) olla, mutta ei missään nimessä tyhmä! Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja kaikki osa-alueet on otettava huomioon; sen takia peräänkuulutan kaikille fitneksen pariin etsiytyville eritoten erityisen vahvoja itsereflektointitaitoja, jotta vahingoilta vältyttäisiin! Kun touhu alkaa kääntyä itseään vastaan ja alkaa sen vahvasti tiedostaa on aika puhaltaa peli poikki ja miettiä ne omat tavoitteet ja kohdata todellisuus avoimin mielin ja rohkeasti ja ryhtyä toimeen. Tämä on parempi tehdä ajoissa kuin myöhässä; niinhän se avokkikin aina sanoo, se on myöhästä rypistää kun on peet jo housussa.

Ja onhan sekin hei nyt aika ilmiselvää, että seuraavasti dieetistä tulee taas tuhat kertaa helpompi, kun on taas karistettu ainakin se -15 kg fläsää pois niskasta. Seuraavaa puolta vuotta ei siis missään nimessä tulla mässäilemään, vaan pysytellään tiukasti saavutetussa painossa (mikä ikinä tuleekaan olemaan), johon on nyt matkattu. Ylläpitokalorit? Kyllä kiitos! Jatkelen kuitenkin dieettiä vielä 11.8. asti ihan niinkuin oli suunniteltu ihan vaan oman päänupin vuoksi; määhän lupasin, että en luovuta ja sitä en edelleenkään tee, vaan kutsutaan tätä nyt sellaseks kevyeks reality checkiksi :D

Että sellasta tällä erää! Dieetti jatkuu, neljä viikkoa taitaa vielä olla edessä. Jatkan ilolla kanan ja jauhelihan ja salaatin parissa, kun ohan tää dieettaaminen vaan niin pirun mukavaa, kaikesta huolimatta! :)

P.S. Löysin eilen suonen mun rintalihaksesta! FRIIKKIÄ! Ja lauantaina Ville ystävällisesti ilmotti, että "aika pokee, kun sun kylkiluut näkyy sun tisseistä läpi". Että silleen. Näihin on hyvä lopettaa tältä erää, katotaan mitä näkyy läpi sitte ensi viikolla :D

... ja paluu juurille - sopii kai aika hyvin teemaankin :D