Sunnuntaifiiliksiä

Tiedättekö ne "sunnuntaifiilikset"? Sellaset, että plääh ja öblöö ja mittään ei jaksais tehdä? No, täällä on ollu sellaset fiilikset eilen, lauantaina. Perjantaina kävästiin kaapasemassa mamman synttäreillä tuolla Hämeenlinnan suunnalla ja lauantaina suunnattiin takas kotiin. Yön vietin sohvalla loikoen ilman Tempuriani, joten... :D Lauantaina illalla vielä hippasen töitä ja kotiin lumipyryssä juosten. Lauantain treeni siirtyi sunnuntaille töiden takia.

Tää päivä onkin mennyt nyt ihan sumussa - kahentoista pintaan pientä treeninpoikasta WFC:llä vääntäen. Tänään oli ohjelmassa selkää. Ei mikään kummonen treeni - sunnuntaitreenit on aina jotenkin ponnettomia. Treenin jälkeen opiskelua ja syömistä aulassa ja neljäksi suunnattiin anopin kanssa sinne Mielikylpyyn :) Ja kyllähän se taas niiiiin nanna teki. Ihana rentous jälkeenpäin! (täytyy muistaa ens' kerralla taas ne villasukat ja villatakki. Minttu suosittelee! :D) Nyt väsyttää taas ihan eri tavalla, enkä malta odottaa treffejä mun muodokkaan sänkykaverini kanssa!

Nyt alkaa huomata että kroppa on TODELLA jumissa varsinkin selän osalta ja kaipaa kovasti lihashuoltoa. Tiistaina mennään siis hierontaan availemaan niitä muljuvia "mönttejä" mitä Villen mukaan meikäläisen selästä löytyy ihan reippaasti :D Tunnustaako kukaan muu siellä ruutujen toisella puolella olevansa laiskimus mitä tulee lihashuoltoon? Itseä oikein hävettää vetää kroppa näin jumiin ja voivotella tukkosten paikkojen kanssa, kun se on ihan oma vika ja selittelyt pitäis jättää kokonaan ja ryhtyä toimeen. Pitäis vaan venytellä ja rullailla ja hieroo ja kaikkee ihan reippaasti niin reenistä olis jotain hyötyäkin eikä paikat kinnais niin julmetusti vastaan koko ajan... Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja niin edelleen...!

Kärsimyksestä puheenollen... I HATE HEELS! :D Siis ihan oikeasti, yli 5-senttisiä korkkareita ei oo tehty ihmisten pidettäviksi! :D Mulla on kaks pientä sessiota takana korkokengät jalassa ja mun päkiät huutaa jo nyt hoosiannaa. Miten ihmeessä mä tuun selviämään tästä? Voiko olla niin, että multa ei nyt ihan oikeasti löydy sitä naisgeeniä, joka napsahtais korvien välissä ja sais mut kävelemään korkkareilla sulavan soljuvasti, ilman irvistelyjä? Nyt se tuntuu lähinnä mission impossiblelta. Reenaaminen ei satu, korkkarit sattuu! :D Jos teillä on jotain vinkkejä (varsinkin teiltä poikatytöiltä, miten onnistuitte?!?), niin kaikki otetaan vastaan enemmän kun mielellään! Mä jatkan silti määrätietoisesti tepastelua, vaikka sattuu. Ehkä siihenkin sitten turtuu taas...

Tossa oli myös pientä keskustelua valmentajan kanssa perjantaina tulevista askelmerkeistä. Näillä näkymin allekirjoittaneen dieetti alkaa sitten 11.3.2013 - dieettiviikkoja vaivaiset 22 viikkoa. Tällä hetkellä tuntuu että tarvin ainakin nelkyt viikkoa tän kaiken sulattamiseen :D Sitä odotellessa sitten!

Muutenkin kisoja varten tehty check-list alkaa hyvää vauhtia saada rasteja ruutuunkin. Bikiniprojekti on potkastu käyntiin, kengät on, tepasteluharjotukset alotettu, hotellihuone varattu, reeniä väännetty. Huoltaja-asia on vielä vähän auki, sillä huoltajaksi kaavailtu Ms M ei pääsekään ja mää oon tässä nyt vähän IIK-meiningillä sen suhteen. Kaikki vapaaehtoset tukka- ja meikkitaitoiset ilmoittautukoot! x,D

Nyt sitten koomaamaan. Tää neiti ei pysy enää hereillä kirveelläkään. Eli soromnoo tähän väliin ja ollaanhan taas kuulolla! :)