Potari + potari = normiyhtälö?

Okei, tää oli niiiiiin mielenkiintoinen aihepiiri, että mun oli pakko tarttua tähän :D Tosiasiahan on se, että elämässä on muutakin kuin treenaaminen (ai?), ja mikäs sen tärkeämpää kuin ihmissuhteet?

Taas on kohdattava totuus; perus potari-lifestyle on nimenomaan lifestyle. Se ei ole pelkkä harrastus. Pelkkä treenaaminen ei riitä, vaan "harrastukselle" (miten tätä nyt vois kutsua järkevämmin? Anyone?) pyhitetään koko elämä, aika ja arki. Tämä jo itsessään asettaa aikamoisia ongelmia, sillä ns. "normaalin" ihmisen on vaikea ymmärtää sitä minkä takia pitää syödä kolmen tunnin välein ja minkä takia se kello on välillä soimassa että herää tarpeeksi ajoissa syömään. Normaali tallaaja ei myöskään tajua sitä minkä takia treeneistä ei luisteta viikonloppurientojen vuoksi eikä hän ymmärrä myöskään sitä, että minkä takia siellä salilla käydään viisi kertaa viikossa. Puhumattakaan siitä dieettaamisesta! Viis kertaa salia ja kuusi kertaa aerobista viikossa. Halleluja ja sohvaperuna tuhnuttaa sohvalla ylipirteän jumppapirkkonsa viilettäessä pitkin kaupunkia.

Okei, teoriassa tämä yhtälö normipetteri + jumppapirkko = rakkaus VOI olla mahdollinen. Keskeistä on Ymmärrys. Toisen osapuolen ei ole pakko olla itse potari-kategoriaa, mutta toisen on Ymmärrettävä. Tähän saattaa auttaa se, että jumppapirkko-osapuoli selittää miksi mitäkin tehdään järkeenkäyvällä tavalla. Toisaalta, sehän voikin olla jopa ihan virkistävää, että toinen ei ole yhtä kaikki fitness-kuplassa elävää kaliiberia, vaan ihan oikeasti Normaali Ihminen, jolla on omat mielenkiinnonkohteensa ja joka pitää jumppapirkon jalat maassa. Tällöin myös jumppapirkon on muistettava, että oma elämäntyyli ei ole uskonto ja toisen elämäntyyli on yhtä kaikki hänen omanlaisensa ja hänelle sopiva; syyllistämiset siis nurkkaan ja eletään yhteistä kivaa elämää! :)

No, mietitääs nyt sitten sitä miten kahden potari-immeisen elämä sujuu ihan noin niinkun arkisin, vaikkapa meillä. Päiväohjelma on normaalipäivinä (näin off-kaudella) yleensä alla oleva. Meillä parempi osapuoli on ammatiltaan palomies, joten on kotosalla viisi-kuusi päivää viikossa, sillä normaali 24 h:n työvuoro on kahtena päivänä viikossa, jota seuraa kolme vapaata. Meikäläinen työskentelee viitenä päivänä viikossa toimistorottana kahdeksasta neljään.

klo 6:00 jumppapirkko herää ja käy aamuaskareille
klo 7:00-7:30 jumppapirkko lähtee töihin
klo 8-9 mies herää ja käy aamuaskareille, vie koiran
klo 12-13 mies käy treenaamassa (riippuen toki siitä monelta on aamupala syöty)
klo 15-17 mies käy viemässä koiran (välillä myös jumppapirkko hoitaa tämän)
klo 16 jumppapirkko saapuu kotiin, välipala, päiväunet
klo 18-19 jumppapirkko käy salilla (riippuen välipalan ajankohdasta)
klo 20-21 jumppapirkko vie koiran
klo 22 molemmat käy nukkumaan

Okei, tässä vaiheessa tulee kuvioihin kiitollisuus. Allekirjoittanut saa keskittyä treenaamiseen täysillä, kun on mies, jonka työt antaa tilaa hoitaa kotia sillä välin, kun käyn töissä ja treenaan. Enpä muuten tässä välissä paljon halua muistella takana olevaa dieettiä, kun olin YKSIN kotona koiran yh-äitinä, kun mies oli viikot Kuopiossa... Sillon näytti aikataulut vähän erilaisilta. Tai no, sellasta mun elämä on edelleen parina päivänä viikossa, kun mies on töissä. Silloin minä puolestani hoidan kotiasiat ja koiran ja treenit ihan itsekseni hurrrjalla höökillä. Kotityöt hoitaa se joka ehtii milloin kukakin. Yleensä allekirjoittanut, koska oon niin pedantti siisteysintoilija (okei, Ville sanois tähän väliin pikemminkin pedantti hermonsamenettäjä...), uskokaa tai älkää :D

Meidän potariparisuhde on siinä mielessä erilainen kuin perus "potarisuhde", että emme treenaa yhdessä kuin korkeintaan kerran kolmessa kuussa. Käymme molemmat eri salilla ja totaalisen eri aikaan, joten tässä kohtaa on tehty kompromissi. Kummallakin omat treeninsä. Tämähän nyt tietty sitten tarkoittaakin sitä, että yhteistä aikaa normaalipäivänä on hurjat 3-4 tuntia + nukkuminen (tosin nyt V on alkanut pelata taas jääkiekkoa, joka ajoittuu illoille, eli sekin vähän yhteisestä ajasta... noh... pienentyy :D). Ei ihan hirveästi. Mutta jostain on aika treenaamiselle otettava ja tässä kohtaa jälleen avainasemassa on edellämainittu Ymmärrys.

Meidän perheessä yhteinen tekijä on intohimo treenaamiseen ja toinen tietää tasan tarkkaan miten tärkeää se toiselle osapuolelle on, osa omaa persoonaa. Sanaton ymmärrys, tuki ja yhteys, sitä se vaan on. Arkena kun ei sitä aikaa hirveästi toiselle ole otetaan sitten vahinko takaisin viikonloppuisin, kun jumppapirkkokin on vapaalla ja vietetään aikaa yhdessä kivoja juttuja yhdessä puuhastellen :) Potariarki ei siis missään nimessä ole stereotyyppistä toisen lihasten ihastelevaa UUH AAH-puristelua illan mittaan, vaan raakaa ja korutonta, realiteettien täyttämää riisuttua arkea kaikessa asketismissaan. Glamour on kaukana - tästäkin :D Potarielämää toisen kanssa eläessä on tultava toimeen myös itsensä kanssa, yksinään, sillä sitäkin täytyy sietää, eikä toisessa voi roikkua tai hommasta ei tule mitään.

Mitä sitten taas kuvioon treenaaminen + deittailu tulee, niin siihen en osaa sanoa mitään - ollaan sen verran kauan oltu Villen kanssa yhdessä, että ei ole pahemmin tullut deittailtua. Fakta tosin on, että treenaavalle naiselle löytyy aina iiiiiso liuta ottajia, mutta varteenotettavia ja oikeasti asian päälle ymmärtäviä varsin vähän. Joten siskot, olkaa skarppeina!

No niin, all in all pähkinänkuoressa: parisuhde bodarityypin kanssa ei ole helppo. Asiaa auttaa, mikäli olet itse urheilullinen ja sinulla on pitkä pinna - edellä mainittua tosin ei edellytetä. Eduksesi on eritoten aimo annos ymmärrystä ja kompromissitaitoja. Eduksi on myös mikäli ymmärrät outoja sanoja kuten proteiinisynteesi, jättiläissarja ja insuliiniresistenssi - noin muutamia mainitakseni. Näillä päästään jo pitkälle!


Tästä on hyvä jatkaa. Rakkaudentäyteistä vuotta 2013 normipetterien ja jumppapirkkojen kanssa!


7 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus :) Nuinhan se juuri menee :) Ymmärrystä tarvitaan. <3

    VastaaPoista
  2. Näin nimenomaan :) Ymmärrystä tarvitaan kyllä aina, ihan kaikessa elämässä. Tässä se vaan korostuu entisestään.

    Ja hei, tervetuloa! :)

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä teksti! Ymmärrystä, ymmärrystä, ymmärrystä, mutta jossain vaiheessa siihenkin on vedettävä raja :)

    VastaaPoista
  4. No näinhän se on. Mä en itse pystyis IKINÄ seurustelemaan ammattilaistason kehonrakentajan kanssa - oon sen verran huomionkipeä, että saattas jossain kohtaa heittää kuuppa häränpyllyä, jos mies asuu salilla... :D Täytyy sen hiihtääkin mun kanssa kuiteski! ;D

    VastaaPoista
  5. ihana teksti :D meillä on kans vähän "harvinaisempi" yhtälö eli mä olen se potari ja mies on sohvalla tuhnuttava perusjannu... tai no, sekään ei ole koko totuus. mä käyn viikot koulussa 55km päässä ja hyppään salilla noin viisi kertaa viikossa. mies on kuljetusalalla ja on päivästä vähintään 12h töissä. lähtee töihin puoli neljä aamuyöllä ja tulee joskus iltapäivällä, ja tarkoittaa siis että makaa naattina sohvalla pari tuntia kunnes menee nukkumaan. että jos mielin nauttia yhteisestä ajasta, mun pitää kiiruulla käydä koulun päälle salilla tai toivoa että pääsen aiemmin TAI toivoa että mies ei ole vielä kotona...

    haastetta piisaa! miestä ei vielä kaiken lisäksi kiinnosta body-jutut tai mitkään liikkumiset pa*kan vertaa vaan pullat ja jäätelö maistuu ja se sohva :D silti se on sellanen kukkakeppi, epistä! mut hauskaa erityisesti kun mä yritän sinnitellä rahkojeni ja broiskujeni kanssa ja toinen mässää ja makaa :DD niin ja heitetäänkö vielä miehen autoiluharrastus päälle, joka myöskin syö niitä tunteja vuorokaudesta, lähinnä viikonloppuna? jeiiiii...

    haasteita ja ymmärrystä... niitä piisaa :D I feel U! tää on niin tätä! :D

    ps. http://gracefulfit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme ole ongelmiemme kanssa yksin, ystävä hyvä :D Musta tuntuu että tää aikatauluttaminen onkin yksi vaikeimmista asioista tämän harrastuksen kanssa. Kun kyllä sitä mieluusti harrastais muutakin elämätä, mutta kun tämä Yksi Harrastus on elämäntapa, ei pelkkä harrastus :D

      Koitetaan mimmit kestää, kyllä sitä aikaa on sitten myöhemmin ihan varmasti! Ja pääasiahan on tietty se, että on onnellinen <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!