Norsu posliinikaupassa (huutakaa buu)

Päevöö että pätkähti!

Johan on ollu taas tapahtumarikas viikko! En taida muista enää puoliakaan siitä mitä on tapahtunut, joten saatte lyhyen ja ytimekkään recappauksen niiltä osin mistä on ees joku haisu:

  • rakastuin hapankaaliin ja tungin sitä lähes joka paikkaan
  • löysin kaupan hyllystä tomaattimurskaa, joka sopii myös ketoosi-ihmisille (<3)
  • totesin, että alan olla aerobiselta kunnoltani jo ihan oikeesti sellasessa tikissä, että voin melkeen kutsua itteeni jo urheilijaks (tässä välissä alkas jo vähä poltella ne puolimaratonit, hitsit!!!)
  • valvominen ei sovi allekirjoittaneelle; lauantain häähumu (onnea A ja S!) aiheutti sunnuntaille sellasen kooman, että en muista koska viimeksi olis ollut. Ja meninhän mä nukkumaan kuitenkin "jo" puoli kahdelta...
  • kävin kynsihuollossa pistämässä väriä kynsiin - kyllä se Maarit vaan osaa!
  • virallistettiin uusi yhteistyökumppani, josta oon aika fiiliksissä!

No, oli mulla sitten kuitenkin ihan asiaa tunnisteella "näinkin voi vitness-pimatsulle käydä". Homman nimihän on se, että meikäläisen kisat siirtyivät ensi keväälle. Homma lyötiin vihdoin lukkoon monen viikon pohtimisen jälkeen eilen ja nyt olo on jokseenkin huojentunut ja iloinen :)

Syy kisojen siirrolle on aika yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä; oon kai ihan ansainnut uuden lempinimeni Elefanttinainen. En ehkä kokoni puolesta, mutta nahkani koon puolesta kyllä :D Toisin sanottuna siis en olisi millään ehtinyt kursiutua kokoon kisoihin tämän kymmeniä vuosia kaltoinkohdellun nahkapukuni kanssa, vaan se vaatii nyt ilmeisesti aikaa ja extra-efforttia ja hellyyttä. Sen lisäksi, että seuraavat puoli vuotta kulutan kuorintojen, kuivaharjauksen ja loputtoman rasvaamisen parissa (terkkuja Body Shopille, kassavirtanne megalomaaninen piikki on meikäläisen käsialaa!) niin seuraavan puoli vuotta pyhitän myös treenaamiselle ja lenkkeilylle ihan yhtälailla kuin ennenkin :) Nothing changes ja projekti jatkuu muutamalla extra-twistillä.

Enkä suostu olemaan tämän asian vuoksi missään nimessä surullinen, pikemminkin päinvastoin! Mieli on nyt todella korkealla, kun ei enää tarvi leikkiä sitä "juupaseipäsehkäkohtakuitenkinmuteikuitenkaanoonkokunnossaneljänviikonpäästä"-leikkiä, vaan päätös on tehty ja se on hyvä päätös se. Kropalle annetaan aikaa ja päälle stressilomaa. Iho-asia on kuitenkin myös sellanen, johon ei allekirjoittanut pysty enää millään tavalla omilla toimillaan vaikuttamaan, joten minkä takia prässätä ja kiristää hampaita, kun ainoa asia joka helpottaa on aika? Miksei sitä kropalle antaisi, jos se sitä vaatii? Ja trust me, tätä kysymystä oon miettinyt jo jonkun aikaa. Että miksei? Se ei kuulkaas ollut helppoa, mutta erittäinkin tarpeellista, jotta nyt tiedän tasan tarkkaan tehneeni oikean valinnan.

Fitness-touhuissa hyvin usein näkee sitä, että ei osata kuunnella omaa kroppaa ja päätä ja ajetaan itsensä TODELLA äärirajoille. Äärirajoillehan toki lajin parissa joutuu vääntymään sehän nyt on selvä, mutta täytyy kuitenkin muistaa se, että jääräpää saa (ja pitää) olla, mutta ei missään nimessä tyhmä! Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja kaikki osa-alueet on otettava huomioon; sen takia peräänkuulutan kaikille fitneksen pariin etsiytyville eritoten erityisen vahvoja itsereflektointitaitoja, jotta vahingoilta vältyttäisiin! Kun touhu alkaa kääntyä itseään vastaan ja alkaa sen vahvasti tiedostaa on aika puhaltaa peli poikki ja miettiä ne omat tavoitteet ja kohdata todellisuus avoimin mielin ja rohkeasti ja ryhtyä toimeen. Tämä on parempi tehdä ajoissa kuin myöhässä; niinhän se avokkikin aina sanoo, se on myöhästä rypistää kun on peet jo housussa.

Ja onhan sekin hei nyt aika ilmiselvää, että seuraavasti dieetistä tulee taas tuhat kertaa helpompi, kun on taas karistettu ainakin se -15 kg fläsää pois niskasta. Seuraavaa puolta vuotta ei siis missään nimessä tulla mässäilemään, vaan pysytellään tiukasti saavutetussa painossa (mikä ikinä tuleekaan olemaan), johon on nyt matkattu. Ylläpitokalorit? Kyllä kiitos! Jatkelen kuitenkin dieettiä vielä 11.8. asti ihan niinkuin oli suunniteltu ihan vaan oman päänupin vuoksi; määhän lupasin, että en luovuta ja sitä en edelleenkään tee, vaan kutsutaan tätä nyt sellaseks kevyeks reality checkiksi :D

Että sellasta tällä erää! Dieetti jatkuu, neljä viikkoa taitaa vielä olla edessä. Jatkan ilolla kanan ja jauhelihan ja salaatin parissa, kun ohan tää dieettaaminen vaan niin pirun mukavaa, kaikesta huolimatta! :)


P.S. Löysin eilen suonen mun rintalihaksesta! FRIIKKIÄ! Ja lauantaina Ville ystävällisesti ilmotti, että "aika pokee, kun sun kylkiluut näkyy sun tisseistä läpi". Että silleen. Näihin on hyvä lopettaa tältä erää, katotaan mitä näkyy läpi sitte ensi viikolla :D


... ja paluu juurille - sopii kai aika hyvin teemaankin :D


14 kommenttia:

  1. Mä oon niin ylpeä susta, kun rohkenit tehdä tämän päätöksen! <3 Oot tehnyt tosi kovan duunin, mutta minkäs teet, jos iho ei pysy perässä :D Uskon, että se varmasti tokenee, kun annat nahkalle puoli vuotta aikaa. Ensi keväällä tehtävä duuni tulee olee niin paljon helpompi, kun oot jo nyt pudottanut noin valtavasti painoa :) Oot kyllä upeessa kunnossa, ei voi muuta sanoa! Sä niiiiin ansaitset ne Ben & Jerrysi elokuussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mää nyt tiedä onko tässä aihetta ylpeyteen, mutta joka tapauksessa, päätös tuli. Helpotti kyllä kun sai paketoitua homman pääkoppaan sopivasti, eikä mulla jää edes mitään hampaankoloon; kaikkeni oon tehnyt ja aina se ei vaan yksinkertasesti riitä :) Hyvä boogie!

      Poista
  2. Hieno päätös ja ihailtava asenne! :)

    VastaaPoista
  3. kyllä soot viksu, kun tommoosen tajusit päättää :) aivan oikeen se on kuunnella ittiänsä ja erityisesti kroppaansa. kyllä niitä kisoja tuloo, semmosia mihin kroppa on valmis ja turhat panikoinnit pois. sulla on varmasti kroppa just eikä melkeen sitten kun on sen aika! ihan plörinäksihän toi touhu olis menny jo pelkästään stressistä, oli kroppa saatu kuosiin tai ei. hyvä mieli tuli itellekin sun puolesta :) ei muuta ku tsemppiä ja kovasti uutta puhtia treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kyllä mä kuitenkin yritän pitää tässä touhussa järjen mukana ja kuunnella koko ajan omia fiiliksiä just sen takia, ettei tuu niitä ylilyöntejä, mitä tää laji on täynnä :) Vältän viimeseen asti vitnesspimahdusta, kun se on ihan tyhmä juttu ihan kokonaisuudessaankin. Minä oon Minttu, enkä mikään Fitness-Minttu! :D

      Puhtia treeneihin kyllä vaan, en malta odottaa että pääsen latomaan lisää rautaa tankoon! :D

      Poista
  4. Komppaan edellisiä :) Fiksu päätös ja sulla on niin ihailtava asenne kyllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viksuutta tulloo vuosien myötä - eli joku hyvä puoli tossa vanhentumisessakin on, vaikka ei aina naurattaiskaan kun nahka ruttuuntuu ;D Eteenpäin, sano mummo lumessa!

      Poista
  5. Komppaan edeltäjiä, viisaasti toimittu :) Oot kuitenkin tosi kovassa lihaskunnossa, joten nyt annat vaan ajan tehdä tehtävänsä ihon suhteen :) Hyvä sä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsit, määhän on teitin mukaan jo lähellä Huisin Viisasta! Jos Villeltä kysytään, taidan olla toisessa ääripäässä... :D

      Aika kuluu ja mun puolesta saa kuluakin, mihinkäs tässä ny kiire olis - valmiissa maailmassa :)

      Poista
  6. Hirmusesti tsemppiä sinne!! Itse tein samaisen päätöksen tuossa weekwndinä, kun ei koko riitä niin ei van riitä :) Kovasti kasvetaan ja yritellään huhtikuussa uudelleen..dietti jatku hetkisen täälläkin; koska se ihan OIKEESTI on kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä lajissa täytyy pysytellä tiukasti totuudensyrjässä kiinni ja pitää pystyä tutkailemaan vallitsevia tilanteita ihan objektiivisestikin. Taitolaji, jota harva oikeasti osaa.

      Ei muutakun kunnon lihankasvatustalkoot päälle, painetaan meneen hiki hatussa eiks ni! :)

      Poista
  7. "Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota."
    Tove Jansson ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä paras kommentti ikinä! <3

      P.S. Mistä sää tiesit että luen Muumeja iltaisin? :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!