Jäätävä jälkihiki

On muute ollu sellasta töhinää tällä viikolla, että nyt pääsen vasta vähän niinkun recappaamaan menneen viikon tapahtumia. Huh heijaa! Tääkin päivän piti olla silleen sopivalla tavalla hössökäs, mutta höpöhöpö; taas on menty tukka putkella. Mikä siinä on, että päivässä on muka liian vähän tunteja, häh?

Hmmm, nyt täytyy ihan miettiä taaksepäin... Maanantai? Hmmm. Kuus päivää sitten? Sillon treenattiin rintaa ja käsiä. Rinta on alkanut mennä eteenpäin! Enkä ny puhu mistään töröttävistä tuteista, vaan siis painoissa on otettu askel eteenpäin. Oon alkanut pikkuhiljaa luottaa omaan rikkinäiseen olkapäähän ehkä vähän enemmän ja uskaltanut latoa sitä rautaa tankoon... Viikko viikolta on ollu ihan huippua huomata kasvavat voimatasot, jäätävä fiilis! :)

Tiistaina treenasin jalat. Tai ainakin koitin. Se on ny kuulkaas niin, että jalat ei ole nyt tämän naisen kanssa yhteistyökykyset. Oon vähän ihmetellyt, kun jalat ei palautuneet kunnolla edellisestä rääkistä. Takareidet oli jöllissä päälle viikon, kiristi ja kinnasi. Ville niitä koitti hieroa männä sunnuntaina, mutta ei ne näköjään siitä muuttuneet juuri miksikään. Mä vähän epäilen, että pitää pikkuhiljaa alkaa availla kalvoja tuolta alakerrastakin. Ei oo koskaan tehty, mua ehkä vähän pelottaa...

No joo, treenintynkä oli siis hemmetin (p)onneton. Ei fiilistä, jalat ei jaksanu, hyvä kun jaksoin kävellä salille asti edes. Lähdin toisella kierroksella kotiin. Ei ollu mun päivä. Parempi lähtee itkeen itsensä uneen, kun tehä pee treeni, eiks se niin mee? Se ei hyödytä ketään. Sillon kun kroppa vaatii lepoa, levätään. Ja tuli todettua sekin, että kolme päivää treeniä putkeen = ei sovi mulle - enää.

Keskiviikkona en sitten muuta tehnykään kun kävin töissä ja röhnötin sohvalla pieruverkkareissa. Eilispäivän jalkaepisodi ei paljon naurattanu.

Torstaina oli aika mun "hilpake-treenille" :D Se on mun rakas lapsi, jolloin reenataan olkapäät, pohkeet ja vatsoja. Yks mun lempparitreeneistä, sillä olkapäät mulla on ollu kans yks kehityskohde ja aiemmin ne on ollu aina toisen ison lihasryhmän kanssa. Nyt olkapäät saa huomiota juuri sen verran kun ne ansaitseekin (=paljon! Jos jollain on pyllyfetissi, niin mulla on sit kai olkapääfetissi :D). Ja tää treeni, tää kuulkaas osu ja uppos just sinne mihin pitikin = syvälle lihoihin. Ei oo aikoihin ollu olkapäät niin kipeät. Jotenkin sitä tiesi jo treeniä aloittaessa, että tänään lähtee. Ja niinhän se lähtiki. Hiki lensi niin, että silmiä kirveli; ei paljon sarjojen välissä kerenny pyyhkiin. Ei siinä, jatkettiin sit silmät kiinni, kun alko tehä tiukkaa :D Enkä muuten muista koska olisin viimeks purskahtanu nauruun sarjaa alottaessani, kun tiiättekö, mä en saanut millään ees 13,5 kg:n kässäreitä ylös viimesissä pystypunnerruksissa (jotka siis vedetään superina pystysoudun kanssa). Mun kädet oli niiiiiin spagettia, et oli yksinkertasesti pakko ottaa pienemmät painot kun en mää niitä isompia olis millään yksin saanu ylös :D Kreisi meno!

Perjantaina alotinkin sitten jo kierron alusta poikkeuksellisesti (yleensä kierto alkaa lauantaista). Ehkä osittain torstain killeritreenin aiheuttamasta huumasta ja ehkä enemmän myöskin sen takia, että lauantaina mulla oli ohjaus ja "parisuhdepäivä" (kyllä, nämäkin pitää nykyään aikatauluttaa erikseen kalenteriin... :D Ja hei, mulla on ihan ihana mies! <3), enkä halunnu treeniä heittää enää siihen soppaan.

Selkätreeni oli sekin ihan KILLERI! Niinku Kerttu sanois, PUMPPI RULES! :) Vetäsin taas ennätyksiä selkätreenissä ja HYVÄLLÄ TUNTUMALLA jopa, olin itekin ihan ihmeissäni. Mave oli ainoa joka tökki. Tai siis raivollahan ne vedettiin, mut arvatkaa mitä? Jalat... Ne veti sellasen vetelyyskohtauksen jo ekan sarjan ekoilla toistoilla, että selviytyminen oli kyllä yhtä tuskaa. Mä myös alkuun epäilin että tokkopa treeni menee perille selkään, kun sekin on niin tukkosen olonen ollut jo jonkin aikaa (palautumisongelmat täälläkin), mutta onneks olin väärässä! :)

Lauantaina tosiaan kävin vetämässä Maaritille kunnon rääkkitreenin Kalevan Elixialla. Tulipas taas todettua, että mä kyllä niin fiilaan tota mun kakkosduunia! Ihmiset on ilosia ja elinvoimasia ja VOIMAKKAITA! Marttakin veti sellasella ragella reeninsä läpi, että tänään sitten todettiinkin että shortseja on ihan turha havitellakaan laittavansa jalkaan :D Go Martta, asenne ratkasee! Siitä sit ruokakauppaan (meidän jääkaappi on ollu TYHJÄ tällä viikolla, ou nou!) ja kodin kautta anoppilaan. Sieltäki tuli jo tiukkaa palautetta mun kirjottamattomuudesta :D Että terkkuja vaan sinne päähän, nyt tätä romaania tulis tässä taas! Lauantaina myös alko eilispäivän sairaat mavettelut ilmotella itsestään heittämällä alaselän sellaseen stuboriin, että morjesta pöytään vaa.

Tänään sunnuntaina mä ristin tän päivän jo heti aamusta Mun Päiväks. Ville läks töihin aamusta ja mä rätkäytin aamupuurot tulille ja öllötin. Yhentoista pintaan räjäytin itteni salin puolelle heittään pienimuotosen tissi-käsitreenin jälleen. Ja KYLLÄ, sarjapainot sen kun edelleenkin nousee ja tuntuma parantuu. Mä oon jo ihan ihmeissäni itsekin, kun tää homma pelittää nyt niinkun unelma! Ihan sick-o! Olin niiiiiiin mehuissani kun kotiuduin, että teki mieli vaan hyppiä ja kiljua riemusta. Juhuu!

Siitä sit ruokaa naamariin, koiran kanssa lenkille ja sit pitikin taas valmistautua lähteen kohti salia uudelleen. Nyt en tosin "reenaamaan", vaan ny sit kipsuteltiin kapsuteltiin korkkareilla. Auts! :D Nilkat ei tykänny ja mun mavesta totaalijumahtanut alaselkä oli niin nolo :D Ei ihan saanu sitä selkää notkolle, vaikka kuinka yritti taittaa, oli sen verran jämäkkää tekoa tää meitsin keskiosio... Oli kyllä ihan huippista treenata noita poseerausjuttujakin nyt ihan seurassa, saa vähän lisäkommentteja ja parannusehdotuksia. Jee! Ihania tyttöjä! Jee! Jee! Jee! :D Ens viikolla onkin sit vähän isommat posetreenit ja nään taas pitkästä aikaa ihanaa Rebeäkin - mun "pikkusisko" <3

Ens viikolla onkin nyt sit tiedossa Matin kanssa palaveri - vähän punotaan juonia kisadieettiä varten. Mua ehkä alkaa vähän kisakuumettamaan, sillä en malta odottaa mun dieetin alkua! :) Paino on nyt siellä 71 kg:n huitteilla, joten tiputettavaa on... Tarpeeksi... :D

Mut mää tipautan nyt itteni tonne sängyn puolelle kohta. Uus viikko edessä, aikamoinen sellanen jälleen kerran! :)

P.S. Ja jotta ette ihmettele otsikkoa, nii toteenpahan vaan, että aerobiset on alkanu toimiin :D nimim. "Pesukone käy lähes taukoamatta..."