Syöppöjorinat

Kolme päivää jäljellä. Oon kuumeisesti koittanut miettiä mille kaikelle mun on jätettävä jäähyväiset viikonloppuna... :D Ja arvatkaas mitä, sellasia ruokia ei ihan kauheasti ole! Tai sanotaan nyt niin, että suurin osa näistä "puppuruoista" on menettäny merkityksensä ihan kokonaan mun elämässäni. Lähestulkoon kaikkien entisten herkkujen kohdalla on tullu tässä pohdiskellessani todettua, että ei jää ikävä eikä varmasti tule tiukkaakaan tekemään. All in all, muutama juttu on ihan varmasti, joita tulee himoittua:

• no ne karjalanpiirakat! Lämmitettynä, vähän margariinia ja juustoa päälle ja naamariin.
• itse tehdyt perus-sämpylät. Ei mitään hienostelua ja ihmesiemeniä ja -jauhoja. Sitä ihteään. Voita ja juustoa, kiitos!
• Ben & Jerry's. Tarviiko tähän sanoa mitään muuta? Tää tulee varmasti olemaan aika kova juttu kesällä...
• kananmunankeltuaiset, I'm so gonna miss u!

Siinäpäs se, lyhyesti ja ytimekkäästi. Kaiken muun ohittaminen on varmasti helppoa, mutta nää saa varmasti mun veren kiehumaan ja kuolan lorottamaan suupielistä. Villellä on ehdoton kielto näiden kotiinkannolle!

Ongelmallisten ruokien/herkkujen läpikäynti on myös mulle jonkinlainen riitti ennen dieettiä. Entisenä impulsiivisena tunnesyöppönä haluan käsitellä nämä asiat perinpohjin, jotta ongelmia ei sitten dieetin aikana tule. On hyvä makustella jokaikinen herkku se ajatus mielessä, että hyvästit eivät ole lopulliset. Hyvin vahvasti epäilen että karjalanpiirakoita on kaupassa vielä syksylläkin, B&J:stä puhumattakaan :D Nyt ei ole vaan Mintun aika ja hyvä niin.

Päässä on muutenkin vilissyt joka päivä todella paljon ajatuksia. Oonkin koittanut tällä viikolla miettiä päivittäin ihan eri teemoja, joilla lähden liikenteeseen ja jotka auttaa boostaamaan mun motivaatiota ja "beast modea". Maanantaina muistuttelin itselleni mieleen aamulenkit kesäaamuina ja ne fiilikset joita kotiin palatessa oli, miltä tuntui kun loppuun asti intervalli kuristi kurkkua ja rintaa. Tiistaina toin mieleen onnistuneet viikkopunnitukset ja ne sairaan hyvät fiilikset, oman hyvä olon ja onnistumisen tunteet. Keskiviikkona ajattelin koko ajan muuttuvaa kroppaa ja koetin kuvitella miltä näytän sairaassa tikissä :D Tänään torstaina oli vuoro tosiaan näille ruoka-asioille, löytää näihinkin tyyneys ja rauha. Sopivasti tänään myös käydään Isossa Kaupassa. Jääkaappi ja pakastin ladataan pullolleen ruokaa; maanantai odottaa jo nurkan takana.

Jotenkin tuntuu ihan samalta kuin nassikkana odotella joulua!

Joulusta puheen ollen... Sillonhan pitää olla kiltti? Mä kannoin eilen jälleen oman korteni kekoon kiltteydessä, kävin rätkyttämässä taas muutaman tiukan sarjan näille kinttuloisille. Kotiin saavuin taas onnellinen hymy kasvoilla, enkkarit ne vaan paukkuu viikko viikolta. Päähän on tullut pitoa ihan huimat määrät, luotto itseen ja omiin voimiin on kasvanut ihan universaalisiin mittasuhteisiin. Tai no joo, ei musta ihan voimanostajaa saa, mutta omiin raameihin oon hyvinkin vaffa! Se tuntuu hirrrrrrrmusen mukavalta :)

Ensi viikko onkin sitten kevyt viikko salitreenien osalta. Ihan hyvä, saa pehmeän laskun. Tätä kiertoa on jäljellä enää yksi ainoa huomiselle, joten seuraava kova kierto vedetäänkin jo "rieettirähinällä". Kyllä se vaan niin on, että dieetillä löytää itsestään paljon uusia puolia (niiden lahjakkaasti piilossa olleiden lihasten lisäksi), sano muut mitä tahansa.

Vielä pientä hienosäätöä edessä olevaan viikko-ohjelmaan (tunnin myöhäisempi herätys ja tuntia myöhemmin nukkumaan iltaisin, saadaan vähän aurinkoa aamutohinoihinkin. Ilmaista energiaa!) ja sitten tämä neiti on valmis kaikella tapaa. Huisi fiilis!

Ja hei, ihan sairaan hieno keväinen viikonloppu sieltä on tulossa! Katsokaa nyt näitä maisemia :) Pääsisköhän sitä sunnuntaina jo hiihtelemään asti?