Rieettihommat

Jaahas, se on sitten toinen päivä lähteny käyntiin. Kroppa on vähän ihmeissään, mutta hyvä niin. Kovastihan ei vielä kaloreita tiputettu, mutta rasva- ja hiilaripainotus on hippasen erilaisempi kuin aiemmassa ruokavaliossa. Kroppani on ilmiselvästi sitä mieltä, että tuntuu oudolta - kärsin ennen lounasta jo aika mahanpohjia mouruavasta nälästä :D No worries, though - tästä tietää että homma pelittää. Ja kohtahan se kehokin alkaa taas tottua uuteen järjestykseen ja nälkä häippäsee. Eikä mua nyt niin nämä nälättämiset hetkauta yhtään mihinkään, siihenkin tottuu.

Mun all time fevöritti-välipala - raejuustoa ja valkuaisia.
Ja suolaa vähän päälle! OII NOM NOM NOM!

... ja sit alko itkettää, kun avokki lähetti kuvan omista
lihastenkasvatuseväistään. Hemmetti, olis pitäny laittaa
sille ihan piruuttaan vähemmän kaloreita!

Ruoka on tarpeeks yksinkertaista ja hyvää, just sellasta mistä Minttu tykkää. Ei paljon tarvi pannuja kolisutella ja vesiä keitellä, kun voi nappasta vaan purkit ja pussukat jääkaapista ja menoks. Musta ei varmaan koskaan tule sellasta slow foodin tekijää, tää fast food on paljon enemmän mun juttu ;D Samoin voin syödä vaikka kuinka ja paljon näitä "bodyruokia" niihin kyllästymättä. Mä en kaipaa mun ruokailuihin mitään uusia jujuja. Se on lautaselle ja naamariin, mitä sitä turhaan hifistelee sen enempää.

Sunnuntai-iltana teinkin elämäni ensimmäisen varsinaisen Food Prepin. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että tehdään moneksi päiväksi safkat kerrallaan. Tai siis olenhan mä aiemminkin tehnyt kerralla enemmän safkaa, mutta en oo edennyt niin pitkälle että olisin jaksanut purkittaa ne valmiiksi päiväkohtaisiin purkkeihin ja pussukoihin, vaan aina punnannut kun on ollut aika syödä. No, nyt tuli tehtyä sitten sekin... :D Ja herttileeri, täähän on heleppoa. Ja nopeeta! Ach ja, Mintun maha kiittää.

Aamulenkit on myös potkaistu käyntiin ihan uudella energialla. Oon nyt talsinut kumpaisenakin aamuna sen kolmen vartin lenkin ulkosalla yli-isossa Ilveksen toppapuvussa. Näkisittepä kun meitsi hiihtää eteenpäin silmäpussit polvissa ja prillit nokalla, ei morjes - ihan hävettää aamulla kattoo peiliin (eikä pelkästään sen Ilveksen takia... ;D)! Varmaan tähän talvikäppäilyynkin pätee sama Villen sanonta "näytät ihan vammaselta/mummolta", ku tää meikäläisen vaateparsi ei oo mikään maailman imartelevin. No, rumathan ne vaatteilla koreilee vai miten se meni? Näillä jatketaan, kunnes on tarpeeks lämmin että voi siirtyä ihan vaan kevyt-toppiksiin...

No, tää osa-alue ei ny mee ihanku Strömsössä kaikin puolin; käppäily meinaan. Kaks aamua vasta mennyt ja mun penikat on tappokipeet KÄVELEMISESTÄ. Voisinko mää jo juosta, voisinko? :D Armahat Lenkkarini kiljaisee tähän väliin, notta meitä et kyllä noilla pakkasilla ulos vie, ja tottahan se on - normilenkkarit on about giljotiini kaulalla näillä keleillä. Not my cup of tea to say. Alaselkäkään ei ihan kamalasti tuosta kävelemisestä tykkää...

Viikonloppuna käytiin jäällä poukkoilemassa Mr Karvanakin
kanssa. Oli kyllä ihan huisin ihanat keväiset ilmat ja keppi lensi! :D

Toinen juttu mistää en ehkä oo ihan niin innoissani on treenijuoma. Mullahan on aiemmin ollut mukana ainoastaan vettä pänikässä treenatessa ja nyt mukaan kuvioihin tuli aminot. Ekat kulaukset oli ihan ok, mutta sit kun sitä pitäis juoda koko satsi niin hyyyiiivvvv. Ei siinä mitään, maku on ihan hyvä (Scitecin aminot pink lemonade -makuisena), mutta liika on aina liikaa. Loppuvaiheessa tuntuu siltä, että ykkösellä kumoaa kurkustaan mojitoja - maku alkaa tökkiä siis ja kieli kaipaa pelkkää puhdasta vettä. Mojitoja on tullu vedettyä sen verran monta joskus muinoin, että tää ei nyt ihan kauheesti naurata... :D

Jaa, ei kai mulla muuta kerrottavaa ollut tähän väliin. Hyvin pyyhkii ja homma pelittää! :)