Meillä ei suinkaan lasketa päiviä...

Jaa, mistäs sitä kirjottais? Mulla on nyt jotenkin tiedättekö sellanen megalomaaninen luovuustulppa taas päällänsä. Tai no, aivoton ameeba-syndrooma kai pikemminkin, kun kuola poskella vaelletaan pitkin katuja ja teitä tajuamatta oikeestaan tästä maailmasta tuon taivaallista...

Tai no okei, ehkä nyt oli mukana pikkasen värikynää. Oon ollut jotenkin tosi elinvoimainen ja jopa suht' hyvämuistinenkin (rasti seinään!) viime aikoina, aika sellanen skarppi tyyppi. En tiedä mikä siinä välissä oli, kun olo oli kun päättömällä kanalla, mutta nyt on ollut taas huomattavasti järkevämpää juttua... Ehkä se, että oon nyt oikeasti saanut keskittyä täysillä omaan tekemiseen, enkä ole edes yrittänyt tehdä ja ajatella tuhatta asiaa kerralla, vaan oon elänyt vain ja ainoastaan hetkessä. Kaikki voimavarat ja tekemiset on suunnattu edessä olevaan puoleen vuoteen. On sanomattakin selvää, että Villellä on tässä ollut todella suuri rooli, sillä ilman Villeä en varmaan olis näin skarppi kuin nyt olen. Nyt saan kaikki optimoitua niin täydellisesti kun vaan potaava ihmislapsi voi. Ruokailut, salit ja NUKKUMINEN on kaikki ajoitettu juuri niinkuin kroppani vaatii, eikä mikään häiritse mun aikatauluja. Ja se on kuulkaas rikkaus, että vierellä on joku joka potkii ja auttaa kohti sitä omaa unelmaa. Ja ymmärtää! :)

Viimenen viikko ennen dieettiä... Olo on tällä hetkellä aika seesteinen ja puhdas. Aiemmin ehkä odotin liiankin innokkaasti kisadieetin alkamista, lähestulkoon hysteerisellä ja kaoottisella innostuksella. Pari viikkoa sitten on olo kuitenkin vaihtunut enemmän sinne tyynen puolelle. Olo on innostunut, mutta samaan aikaan tyyni ja tasainen. Tiedän, että pystyn siihen. Tiedän, että hommaa tulee olemaan ja TIEDÄN että tulee hetkiä, jolloin hampaidenkiristelyltä ei voida välttyä, mutta nyt kun on päätöksestään tuhatprosenttisen varma niin ei ole enää sitä inhottavaa mutku-oloa.

Mä valehtelisin, jos sanoisin että olen ollut kisapäätöksestäni varma kilpailijalisenssin hankkimisesta lähtien... Koska en ole, vaan kisaamisajatusta on pyöritelty tosi pitkään. Mieli on vaihdellut viikosta toiseen tosi paljonkin. Kirsikkana kakun päällä on taas tullut esiin tämä metabolinen tuho -ilmiö, josta nyt kohkataan aika monessakin paikassa. Ihan oikeutetusti, tottakai, sillä lajin parista löytyy todella paljon näitä surullisia tarinoita - kaikki sen vuoksi, että valmentajilla/kisaajilla ei ole ollut tarpeeksi tietotaitoa ymmärtääkseen ihmiskehon kaikkia hienouksia ja ennen kaikkea vaatimuksia. Mutta jotenkin kaikki se aikaisempi pelkääminen ja kriiseily, se on ohitettu jo aikapäiviä sitten. Fitness-oksentelutkin (heh, tää kuulosti pahemmalta kuin onkaan - avatkaa linkki niin tajuatte) on jääneet, nyt fokusoidutaan ja tehdään omaa juttua, kaahkottaminen on hävinnyt. Kuvioihin on astunut luottamus omaan tekemiseen ja ennen kaikkea valmentajan tietotaitoon, zeniläistä rauhallisuutta suurinpiirtein voisi jo sanoa.

Ja onhan se nyt selvää, että ajatukset matkasta sekä itse kilpailutilanteesta alkaa muodostua ja jäsentyä. Kisaamistilanteeseen ollaan tartuttu tiukasti poseerausharjoitusten järjestelmällisellä aloittamisella (oli muuten huippukivat tiimin Team Sportlifen poseeraustreenit tuossa muutama viikko takaperin! Oli ihana nähdä uusia-vanhoja naamoja ympärillä ja tajuta kuinka loistava joukkio meitä on!) sekä tahattomalla (hehee :D) mielikuvaharjoittelulla. Töissä koetan hymyillä terävästi pitkiäkin aikoja, jotta naamalihakset tottuvat ikihymyyn eivätkä kramppaa. Pässin näköistä - varsinkin työmaalla, I know :D Bikiniprojekti on saatettu alkuun ja päässä on jo erittäin kirkas kuva siitä mitä Minttu bikineiltään haluaa. Kaikki dieetillä tarvittavat mömmöt on hankittu ja odottavat keittiön pöydällä kiltisti ensi maanantaita. Viimeinen asia jonka aion viikonloppuna suorittaa (haikeiden syömishyvästien lisäksi, tietty :D Vietetään allekirjoittaneen synttäreitä kaksi viikkoa etukäteen, jotta kakku ei jää tekemättä!) on meidän keittiön kaapin järjestäminen. Leivonta-aineet ja muut tarpeettomat siirretään ylähyllylle, alahyllyt täytetään pillereillä ja pallereilla, aminohapoilla ja puddingeilla. Tää on vähän sellainen symbolinenkin juttu; keskitytään olennaiseen.

Treenitkin, ne ne vasta kulkeekin! Ja sen kyllä tuntee nahoissaan ja ennenkaikkea vaatteissaan. Oon ottanut hirrrrveän loppukirin ennen dieetin alkua. Paidat kinnaa selästä ja käsistä, housuista puhumattakaan. Eilen vedettiin Villen kanssa sellanen killeritreeni salilla, että ei tosikaan! Pitkästä aikaa päästiin yhdessä treenaamaan ja mää olin ihan intoo piukassa, kun se yhdessä treenaaminen on vaan NIIN KIVAA! <3

Viime torstaista lähtien on kevätflunssa koittanut kovasti tehdä tuloaan, mutta turhaan. Oon vetänyt sellaset tropit naamavärkkiin, että heikompaakin hirvittäisi. Ja hyvällä menestyksellä - päälle yrittävä flunssa jäi vain kaukaisuuteen ja nyt tiistaina olo on jo rutkasti parempi. Hähhää, siitäs sait tyhmä lentsu, meidän residenssiin ei sulla ole mitään asiaa! Tämäkään ei saanut mua pysähtymään, vaan rauhallisesti keskityin itseni parantamiseen ja lääkitsemiseen. Kannatti!

Tällä erää ei voi muutakun hymyillä, vielä ei kramppaa :) Vielä viisi päivää ja sitten the game is on.





12 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!! Tervetuloa dieetti maailmaan, tää on ihan rentoo ja energistä puuhaa! Sullakin on huippu valmentaja tukena, sekä tottakai me kaikki muut Sykkeen dieettiläiset joilla on tähtäimenä myös syksyn kisat! Ja tervetuloa kaikkiin meidän posetreeneihin yms. mukaan!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheeei, onhan se ihan huippuhommaa. Energistä eritoten niinkun sanoitkin! :) Kyllä sitä jotenkin vielä hämärästi muistaa miten liekeissä sitä oli joka aamu sängystä noustessaan. Puhumattakaan niistä punnituspäivistä, voi veljet! No, kohta se taas alkaa :)

      Se on totta, että mulla on kyllä loistava valmentaja. Mä luotan Mattiin kun kallioon. Me käytiin aiemminkin keskusteluja tästä koko metabolia-asiasta keskusteluja ja sillon mulle valkeni aika paljon asioita, joita kaikki ei välttämättä näe eikä osaa edes vaatiakaan. Mä oon erittäin tyytyväinen näin ja se on hyvä :) Ja on ihan huippua että mulla on vertaistukeakin posetreeneissä, voidaan tsempata joka suuntaan! <3 Ja kyllä - aion myös jatkossa tulla teidän seuraksi kipsuttelemaan.

      Kisoista tulee ihan huiput, kun on niin paljon tuttuja ja kavereita samassa rivissä. Just Marullekin sanoin, että musta tuntuu ettei sinä päivänä varmaan oo kauheen vaikeeta hymyillä :) HUIPPUA!

      Poista
  2. Minttunen Kultanen, yhyn täysin sanoihis, kyllä tuo Rakkaan tuki on ensiarvosen tärkeää. <3 Jihaa, painahan hiileen, ja nyt sitte mitäs meinasit muuta ku niitä karjalanpiirakoita ja kakkua syyä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Ilman sitä koko homma olis todella kaoottista. Vilpertti <3

      Ei oo muuten käryäkään mitä haluan viikonloppuna syödä :D Tällä hetkellä himottaa vaan ja ainoastaan ne hitsin karjalanpiirakat! Ja kakku, tiätty! Hmmmh, katotaan sitten miten mä villiinnyn lauantaina kaupassa...

      Poista
    2. <3 Ei yhtään mittään totisesti, kiitos hheille. <3 Hmmm... Ehkäpä tuore leipä? ;)

      Poista
    3. Kyllä, kiitos menee ihan kotipuoleen! <3

      Leipä muuten saattas olla kova juttu. Pitääpä leipoa ihan ite, sen verran oon kauan niitä kinunnu. Ja juustoa päälle!

      Poista
  3. Sä tulet viemään potin syksyllä suvereenisti kotiin! Lupaan huutaa keuhkot pihalle kunhan lavalla keukaroit korkkarien kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no en mää ny tosta suvereeniudesta tiedä. Enkä kyllä siitä potinkaan viemisestä, mutta kiitti ny kuitenkin! Täällä punastellaan :D

      Eiks tuu huutoja, jos ei oo korkkareita? ;) Ei vais, good news, mä ehkä jo vähä osaan! :)

      Poista
  4. Näistä postauksista huokuu mieletön positiivisuus ja sähän Minttu oot melkonen positiivari oikeessakin elämässä! Yhdyn myös yllä oleviin Riinan sanoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, oon sellanen veivattava posetiivari! Ei vais, olipas kivasti sanottu Jasmi, senkin Ms Sunshine :) Kyllähän täällä kelpaa hymyillä ja naureskella, kun on niin huippuja tyyppejä vierellä, voi veljet! :) <3

      Poista
  5. Oot kyllä ihanan positiivisella asenteella liikkeellä ;) Ihan hymy nousi kasvoille, kun luin tätä postausta - ei oo kyllä eka kerta! :D Kivaa siis, kun kirjottelit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mun perus-sarkastinen asenne ei tällä kertaa ulottunu tähän postaukseen :D Kevät tulloo, Minttu on happy ja elämä rullaa vaan eteenpäin. Siisti fiilis! :)
      Kiitos Petra, huippista!

      Poista

Kiitos kommentistasi!