Maanantaikänkkäränkkä

Maanantai, Måndag, Lundi - mitänäitänyo...

Uusi viikko on jälleen startannut käyntiin! Viikonloppua on vietetty aika tiukasti salin ja kodin välimaastossa, mitäpä sitä muutakaan viittis tehdä. Viime viikko oli sen verran raskas, että viikonloppuna oli mehut oikeasti aika finaalissa. Mut niin sitä mentiin kuitenkin... Lauantaina kävin Wolfilla taas kääntymässä olkapäätreenin merkeissä. Porukkaa oli salilla ku pipoo, mut hyvin mahtu sinne väliin läähättään. Kyllä noi pystysoutu + pystypunnerrus -yhdistelmät vie viimestäänkin mehut (heh, ihme olis jos ei treenin vika pläjäytys veis. Sitä sanottais sit p****ks reeniks siinä vaiheessa!)... Just ja just sai kympeillä pystäreissä ne kympit täyteen, ihan sai-ras-ta.

Eilen sunnuntaina (luitte oikein!) käväsin sitten taas armahan anopin kanssa vääntämässä rautaa Sykkeellä. Päivän teemana oli selkä ja takaolat. Leukoja, kulmasoutua taljassa, pulloveria, ylätaljaa - kaikenlaista ärsykettä muskuloille. Mojovat tuntemukset, olin tyytyväinen.  Iso A:ta vähä vahdin sit toisella silmällä ja totesin siinä loppumetreillä, että on seki kuulkaas rautane mimmi! On muskelia tullu sinnekin suunnalle iha hyvin :)

Tänä aamuna olikin sit ihan kunnon old school -aamuaerobinen teemalla with what you have. Eli kellarin crossaria poljettiin ja väliin käytiin pomppimassa portaita ylös alas. Kolme kiekkaa tuli tehtyä 15 min crosstrainer + 5 kiekkaa portaita -comboa, yhteensä tunnin verran. Anteeksi siis naapurit niistä lattialla olevista hikilänteistä, ne on vaan mun itkevää läskiä ja voitte tottua niihin myös jatkossa! :D Jotenkin en malttanut ees nukkua yöuniani loppuun, vaan heräsin kolmen aikaan jo siihen ajatukseen et joko pääsee polkemaan! :D Hullu mikä hullu... No, 4.30 mä sit nousin pyörimissessioiden jälkeen.

Mulla on tällä hetkellä vähän sellanen fitness-ähky päällänsä, enkä oo ilmeisesti ainoa. Jotenkin nyt haluaa vaan keskittyä siihen omaan määrätietoiseen tekemiseensä ja jättää kaikki fitness-liitännäiset asiat muuten pois. Tuntuu että siitä kohkataan nyt vähän joka nurkalla eikä aihetta pääse pakoon missään! Eli kyllä ystäväiset, jos näen teitä, puhun mieluusti iiiiiihan jostain muusta - vaikka viime lauantain Avarasta Luonnosta, jos niikseen on :D Sen takia en oikeestaan oo nyt täälläkään jaksanu enää pahemmin vauhkota niistä edessä olevista kisoista (joihin sain muuten huoltajan, jippii!) ja laittaa yksityiskohtaisesti tekemisiäni listalle, sillä mää haluan elää päivän kerrallaan, just tässä näin (turhahan se on kaahkottaa tehdyistä treeneistä, kun kaikki tietää tasan tarkkaan että täällä treenataan kyllä, vaikka jokaista perseenheilautusta en raportoikaan, eiks ni?), maalia kohti tarpoen. Tekojen fokusointia ja asioiden priorisointia, sitähän tää nyt on.

... ja jotenkin kai sitä koittaa taistellakin sitä ajatusta vastaan, että koko elämä olis pelkkää fitnesstä. Kun ei se oo! Se on myös ystäviä ja yhdessäoloa (ilman fitness-aihepiirejä), sohvalla löhöilyä (ilman fitness-lehteä), Toisenlaisia Frendejä (ilman fitness-ohjelmia), koiran kanssa leikkimistä (ilman fitness-hikeä) ja vaikka saunassa käymistä (ilman fitness-venyttelyä). Touhu loppuu aika lyhyeen, jos ajattelee liikaa tekemisiään hyödyllisyys-aspektista. Myös mieli kaipaa virikkeitä kropan lisäksi. Eikä se tee mun mielestä yhtään sen huonompaa kilpailijaa, päinvastoin. Mä olen ja pysyn terveenä mieleltäni, kun pidän huolta, että elämässä on muutakin sisältöä.
Vähän myös ahdistaa nää niiiiiiiin pienet fitness-piirit ja se kaikki mitä pinnan alla tapahtuu. Vaikka oonkin itse tehnyt tietoisen valinnan ja pysytellyt neutraalilla maaperällä, niin väkisin sitä skeibaa tulee sit taas korviin kuitenkin jotain kautta. Ja sit tuntuu pahalta kun puhutaan pahaa (muista lähinnä). Oon kuitenkin sen verran idealisti, että toivoisin että kukin kilpailija saisi keskittyä omaan suoritukseensa ihan itsekseen. Tämä on yksilölaji. Jos jollain on aikaa/halua puhua toisista kakkaa on joku asia pielessä ja pahasti. Joo ja kyllä, tämä on myös arvostelulaji, mutta mun mielestä se arvostelu pitää tehdä sitten kisapäivänä. Kiitos ja aamen, mä en edelleenkään avaudu tästä aiheesta yhtään enempää enkä jatkossakaan suostu puhumaan kenestäkään mitään pahaa. Nollatoleranssi on edelleenkin mun ystävä, tässäkin suhteessa. Kuljen todella mielelläni omia polkujani myös jatkossa.


Johan tuli vuodatus! No, niinkun sanottu - näitä päiviä vaan tulee välillä ja sille ei mitään voi. Lupaan olla ens' kerralla reipas ja ilonen jumppapirkko! :D Happy happy joy joy!





14 kommenttia:

  1. Hei hei huoli pois, känkkäränkkä kuoli pois!! :) Musta tuntuu, että noita perseakkapäiviä oli offilla enemmän, mikä on parempi ku hyvä, mutta tavallaan hämmästelen sitä koko ajan :D TSEMPPII MINTTU!!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Känkkäränkkä lähtee rusinoilla! Tai ainakin leppyy :) Pitänee varmaan tunkee pari nenään niiden herneiden sijasta ja korviinkin ihan vaan varmuuden vuoksi x,D

      Heh, tää olikin hyvä termi. Perseakkapäivä! Ton kun sanoo nii ei voi enää perseilyttää, kun sit alkaa naurattaan :D Mulla on ehkä jo vähän parempi mieli, mut joo...

      Ja se on tosiaan totta, että offilla on enemmän näitä huonoja kökköpäiviä. Tai sellasia erilaisia kiukkuja ehkä. Kai se on kun ei viihdy omassa kropassaan ja jotenkin kun on tottunu touhuaan ja sit yht'äkkiä ei touhuakaan sitä neljäätoista tuntia viikossa urheilun parissa :D Dieetillä niitä onnistumisen tunteita tulee harva se päivä ja viikko ja ny on vaan BLÖÖ.

      Perseakka! Hihii!

      Poista
    2. Niin joo, et sää oo perseakka. Ku sääki oot rautanen mimmi! Kreisi meno! :)

      Poista
  2. Asiaa Minttunen taas kerran. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää puhun nykyään vähän, mutta asiaa sitäki enemmän :D

      Poista
    2. <3 Joku päivä poristaan, ja sillon on asiaa. :D Halitukset, ne HOTTIKSET!! <3

      Poista
    3. Näin tehdään! :) <3

      Poista
  3. Ihan totta tuo selän takana puhuminen. Puhumattakaan tosta fitnesshömpötyksestä joka elää nyt 2000-luvun kulta-aikaansa. Tuntuu, että linjaus alkaa olla tosiaan tähän ei niin fanaattiseen suuntaan ja hyvä niin! Ihana että vihdoin ja viimein meidätkin aletaan ymmärtää ihan samanlaisina ihmisinä kuin kaikki muutkin :)

    Tsemppistä päivään ihanaiselle Mintulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmjepa. Jotenkin vaan tuntuu, että ne on ne heikkohermoisimmat, joiden on pakko boostata omaa egoa puhumalla paskaa selän takana. Tää on vähän tällänen jatkuva Stockan Hullut Päivät. Kyynärpäitä ei säästellä. Sen takia mää en käy IKINÄ Hullareilla. Kun porukkaa lähtee ambulanssilla pihalle nii no thanks! :D

      Oho, mites mää ny Stockasta aloin höpöttään? Eh, ehkä mulla sittenki tulee sitä asian vierestä -osastoakin näköjään :D Mutta siis pointti oli se, että mä mieluusti oon niistä geimeistä ulkona, joihin en pysty samaistuun. Niin on ollu kaikilla duunipaikoilla ja on ollu yksityiselämässäkin AINA. Peräänkuulutan suoraselkäisyyttä ja henkistä munaa!

      Mitä sitten tähän fitness-hömpötykseen tulee, niin se tosiaan elää nyt kulta-aikaansa. On toki hieno ja kiva asia, että laji pääsee vähän lähemmäs normaalia tallaajaa ja suuremman yleisön tietoisuuteen ja ohjailee oikeaan (=urheilullisempaan) suuntaan, mutta toisaalta se aiheuttaa vähän vinoutumia näihin esteettisiin arvoihin ja jotka puolestaan ohjaa aika pitkälti niitä valintoja aika monenkin ihmisen elämässä. Fitness-hömpötys on hyvä renki, mutta pirun huono emäntä sekin, kun ääripäässä voi olla hintana se syömishäiriö/pakkomielteinen treenaaminen terveyden kustannuksella.

      Fanaattisuus on mun mielestä aina pahasta asiassa kuin asiassa; pitäis löytää se kultainen keskitie. Sen takia ihmisillä on edelleenkin ihmeellisiä päähänpinttymiä siitä että fitness-kisaajat syö tyyliin pelkkää parsaa ja raejuustoo ja elää niin täysillä sitä omaa fitness-unelmaansa - lähimmät löytyy mm. duunipaikalta. Ja sen fanaattisen stereotypian on luonu mm. sekin fakta, että lajin harrastajat on olleet niin marginaaliryhmää aiemmin, että on varmaan kelattu ettei tota tee kun hullut ja tyhmät :D Nyt mielipide on muuttunut ja fanaattisuus-aspekti on lieventynyt, mutta laji ei itsessään oo muuttunut yhtään mihinkään noin niinku vaativuustasoltaan.

      En nyt lähde erotteleen sitä mikä/kuka tätä ilmiötä saa aikaan, mutta mua vähän harmittaa kattoo vierestä kuinka porukasta tehdään fanaattista "bodykansaa". Ei normaalin painoa pudottavan ihmisen tarvitse syödä fitness-tyyliin eikä varsinkaan urheilla fitness-tyyliin. Se tie on turmiollinen, koska normaalitallaaja ei sitä mankelia jaksa muutamaa vuotta kauempaa ja sit ollaan taas alkupisteessä. Kaiken pitäis tapahtua sen asiakkaan ehdoilla ja niillä työkaluilla, jota sillä on käytettävänä ja joita se voi käyttää myöhemminkin elämässä. Tyhmää edes yrittääkään ahtaa kaikkia ihmisiä fitness-muottiin, kun ei kaikki voi olla fitness (thank god!).

      Kaameeta, taas mää paasaan. Nyt lupaan olla hiljaa... Ainakin päivän! :D Kiittis Johanna kivasta kommentista, sain taas paljon uusia ajatuksia! <3

      P.S. Niin ja joo, mustakin on ihan kivaa että ystävät ymmärtää lajin vaativuuden ja ollaan ihan samalla viivalla kun ne muutkin ystävät, eikä meitä pidetä yli-ihmisinä. Mä oon aina karsastanu tota jalustalle nostamista. Oon mieluusti ihan samalla viivalla muiden kanssa <3 Ja vastapalveluksena ystävien ymmärryksestä annan myös välillä ystäville aikaa. Salin ulkopuolella :) <3

      Piu! Nyt oon hiljaa :D

      Poista
  4. En voisi olla enempää samaa mieltä. Fitnessähkyä pukkaa myös tällä suunnalla. Itsellä ekoihin kisoihin oli sellaista uutta ja ihmeellistä, mutta nyt kaikki menee jo niin omalla painollaan, ettei jaksa meuhkata. Tämä nyt on vaan elämää, ja meikän fitnesselämään kuuluu myös muutakin kuin itse fitness. Tämä on vain harrastus loppujen lopuksi, ei koko elämä. Se mua ihmetyttää, kun laitetaan tissit ja hommataan bikinit jne. ylimääräiset härpäkkeet ennen kun edes kisat lähellä? Tai tuollaista henkeä olen joistain blogeista (bikini jne) huomannut.. Musta vaan lihastenkasvatus tulee ensin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika usealla jo tota ähkynpoikasta, myös meillä ei-vielä-kisanneilla :D Huooooh. No, onneks voi itse päättää mitä kuuntelee ja kattelee ja keskittyy siihen omaan juttuunsa rauhassa :) Ymmärrän varsinkin sulla, kun kisat on takana. Sillon valmistautuessa sai varmasti tarpeekseen siitä touhusta hetkeksi :D

      Toi sun pointti oli kyllä tosi hyvä. Musta tuntuu että sen takana on juurikin se, että nää urheilumotivaattorit on vähän vinksahtanu tässä ajan saatossa. Porukka urheilee sen takia, että ne sais sen BOOM-CHIKA-WAH-WAH-kropan, eikä sen takia että sillä on huimasti terveysvaikutuksia ja siks kun se on kivaa. Siitähän tää epäolennaisuuksien priorisointi kertoo ihan täysin... Noh, kukin tyylillään ja kukkaset kukkii. Keskitytään me edelleenkin siihen ähinäpuoleen ja annetaan muiden tehdä mitä lystää - pääasia että itse tietää missä menee :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Hoho, nii on - oli pakko laittaa :D

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!